Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

Tarinat


Tänne kirjoitetaan tarinat hahmoilla. Tarinoissa ei saa autohitata, teleportata, eikä munchata. Jos et tiedä mitä se tarkoittaa, kysy ylläpidolta esim. vieraskirjassa. Laita 'Nimi'-kohtaan oma nimesi. 'Teksti'-kohdan alkuun laitat kissasi nimen ja klaanin, esim: Sammalviiksi, Myrskyklaani. Sitten rivinvaihto ja toinen ja kirjoittamaan vain tarinaa.

Vuodenaika: ​| lehtisateen alku | Lehtisade on tullut Kuunsiltaan! Sateista ja märkää on aina vähän väliä. Riistaa on hyvin.

​Vuorokauden aika: ​| Aamu |

HUOM!!! ​TUULIKLAANI ON HÄÄDETTY NYT REVIIRILTÄÄN JA ASETTUNUT ASUMAAN VÄLIAIKAISESTI KORKOKIVILLE! HUOMIOIKAA TÄMÄ TARINOISSA, ETTÄ ESIM. MUIDEN KLAANIEN PARTIOT EIVÄT VOI TÖRMÄTÄ TUULIKLAANIN PARTIOON. MUUT KLAANIT EIVÄT VIELÄ TIEDÄ SIITÄ, ETTÄ TUULIKLAANI ON HÄÄDETTY!

Arvoasteikot löytyy: TÄSTÄ

 

 

 

 1  2  3  4  > [ Kirjoita ]

Nimi: Naavapentu, Myrskyklaani

17.10.2017 14:39
Tihkusade tipsutteli rauhallisesti ilmassa. Se leikitteli lehdillä, joiden vihreys veteli viimeisiään. Kostea ilma huokui myös Myrskyklaanin leiriin asti. Kissoja alkoi heräillä. Kaikki juttelivat kosteasta säästä, mutta toiset vakuuttelivat, että se johtui vain siitä, että lehtisade oli tulossa. Nuoremmat oppilaat taas eivät yhtään pitäneet siitä, kun mutaa velloi metsässä kaikkialla.
"Hyi miten ällöttävää!" joku naukaisi nostellen tassujaan.
"Mutta onneksi on paljon riistaa ja vettä! Ainakaan emme kuole janoon", toinen pohti. Kun muut miettivät näitä asioita, pieni Naavapentu heräili pentutarhan syvimmässä nurkassa, Juovanaaman vatsan kätköistä. Hän haukotteli harmaita tassujaan ojennellen ja tirkisteli paksun karvapeitteen keskeltä.
"Joko mennään?" Saarnipentu hihkaisi ja tarttui käpälällään Lehväpentuun. "Au!"
"Rauhoittukaapas nyt! Naavapentu yrittää vielä nukkua!" Juovanaama naukaisi lempeästi ja näpäytti keveästi Saarnipennun korvaa. Ja siitähän syntyi tappelu. Lehväpentu riemuitsi siitä, että Saarnipentu teki jotain väärin. Sitten Saarnipentu hyökkäsi Lehväpennun kimppuun ja kahden pennun nippu kieri hiekanmuruja viskoen sinne tänne, kunnes törmäsivät Naavapentuun, joka ei ehtinyt unenpöpperöisenä väistää. Naavapentu lennähti kumoon, mutta onneksi suoraan Juovanaaman päälle.
"Nyt riitti! Jos haluatte leikkiä, voitte tehdä sen pentutarhan ulkopuolella!" Juovanaama ärähti ja pudisteli hiekkaa päältään. Naavapentu hieraisi silmiään ja katsoi sisarensa menoa. Hän kiepahti takaisin emon vatsan viereen ja nukahti jälleen.

Aurinko nousi jo melkein huipulleen, kunnes Saarnipentu jälleen onnistui herättämään Naavapennun.
"Hei! Eikö sitä sammalta voi muualla heitellä?" Naavapentu tiuskaisi. Saarnipentu kohautti lapojaan, mutta jatkoi sammalpalleron heittelemistä.
"Mutta mitä jos sinä tulisin minun ja Lehväpennun kanssa pienelle tutkimusretkelle?" Saarnipentu kysyi yhtäkkiä hieman salaperäisen näköisenä. Naavapennun tassuja kutkutti.
"Ei tule kuuloonkaan! Meidän täytyy odottaa emoa ja kysyä häneltä!" Naavapentu vastasi äkkiä, mutta tunsi katumusta. Mitä jos emo ei antaisikaan? Mitäs jos he olivat olleet liian tuhmia?
"Äsh! Ei hän koskaan anna käydä parantajien pesässä!" Saarnipentu sanoi ja talloi sammalmyttyä.
"Ai en vai?"

//Tällainen lyhyt pikku pätkä

Nimi: Kipinä

14.10.2017 19:21
Kevätpentu, Varjoklaani

Kevätpentu venytteli. Hän oli herännyt vasta, kun hän oli saanut venyteltyä hän tökki Kurkipennun ja Mietepennun hereille.
"Tulkaa!" Kevätpentu kuiskasi.
Kurkipentu oli jo noussut, mutta Mietepentu räpytteli silmiiän vielä unisesti.
"Miksi ja mihin?" hän kysyi unisena.
"Pyytämään jotakuta soturia opettamaan meille taisteluliikkeitä!" Kevätpentu vastasi. Nyt myös Mietepentu oli hereillä.
"Mitä me enää odotamme?" Kurkipentu kysyi.
"Emme mitään", Kevätpentu vastasi ja ryntäsi ulos.

Ulkona pennut juoksivat kohti leirin keskustaa.
Kevätpentu huomasi Pähkinäviiksen, joka peseytyi.
"Opeta meille taisteluliikkeitä!" Kevätpentu kinusi.
Pähkinäviiksi säpsähti ja naukui:"Mitähän vanhempanne tuumisivat siitä?"
"Ihan sama!" Kurkipentu naukui.
"Voithan opettaa!" Kevätpentu aneli.
Pähkinäviiksi vastasi: "No, jospa tämän kerran…"
"Jippii!" Mietepentu hihkui.
"Mitä, eidän pitää tehdä?" Kevätpentu kysyi.

//Jatkuu

Nimi: Kipinä

14.10.2017 12:51
Liekkipentu, Tuuliklaani

Liekkipentua väsytti, kun hän kompuroi muiden Tuuliklaanilaisten rinnalla.
"Kauanko vielä?" Seljapentu kysyi Aamukukalta.
"Ei kauaa enää", Aamukukka lupasi.

Yhtäkkiä klaani pysähtyi: "Missä me olemme?" Liekkipentu kysyi.
"Olemme tunneleissa Varjoklaanin lähellä", Kettuhäntä vastasi.
Liekkipentu siristi silmiään: Kettuhäntä oli muuttanut vähän aikaa sitten pentutarhaan, koska odotti Pöllölaulun pentuja: *En voi uskoa, että hänen tulevat pentunsa ovat sisko- ja velipuoliani!* hän ajatteli.
"Jäämme lepäämään tänne!" Pitkätähti julisti.
Liekkipentu lysähti maahan väsyneenä.

Pian kuului jotain ääntä, ja soturit kääntyivät ääntä kohti.
Klaani kuitenkin huojentui, kun sieltä tuli Kaarnakasvo.
"Mitä on tapahtunut?" hän kysyi.
"Rikkotähden luopiojoukko hyökkäsi leiriin", Jalkapuoli murisi.
Kaarnakasvon silmät levisivät ja hän kutsui Seljapennun luokseen: "Voitko auttaa vammojen hoidossa?"
Seljapennun väsyneet silmät rupesivat loistamaan innosta ja hän nyökkäsi ja lähti Kaarnakasvon kanssa hoitamaan vammoja.
*Toivottavasti voimme palata pian leiriin!* Liekkipentu ajatteli ja sulki silmänsä ja nukahti.

//Joku Tuuliklaanilainen?


Nimi: Kipinä

14.10.2017 12:33
Kipinäpentu, Jokiklaani

Kipinäpentu säpsähti hereille oli jo aamu ja aurinko oli noussut. Hän kampesi itsensä ylös ja venytteli. Kipinäpentu huomasi, että Ruskapentu katseli häntä. Kipinäpentu siristi silmiään, kun Ruskapentu tassutti hänen luo.
"Anteeksi se eilinen. Voithan antaa anteeksi!" Ruskapentu pyysi aidosti katuvan kuuloisena. Kipinäpennun mieli heltyi.
"Tottakai!" Hän huokaisi.
"Kiitos", Ruskapentu kuiskasi.
Sammalturkki juoksi paikalle: "Teistä tulee oppilaita!" Hän huudahti ja rupesi nuolemaan Ruskapentua.
Kipinäpennun sydän hypähti kurkkuun: *Mitä, jos unohdan miten toimia?*
Sitten kuitenkin hän tajusi: *Minusta tulee oppilas! Kenetköhän saan mestarikseni?*
Sammalturkki naukui: "Huomenpennusta tulee samaanaikaan oppilas. Samalla myös nimitetään Hopeatassusta, Raskastassusta ja Varjotassusta sotureita."
*Minusta tulee oppilas!* Kipinäpentu ajatteli onnellisena.

//Jatkuu, oppilasnimitykseen

Nimi: Catty

13.10.2017 16:50
Tarinat tarkistettu!
------------------------

Nimi: Kipinä

12.10.2017 19:34
Kipinäpentu, Jokiklaani

Kipinäpentu yritti nukkua, mutta hän ajatteli uutta pentua ja, että kuinka se selviäisi. Tulokkaan nimi oli kuulemma Korallipentu.
*Miten se pentu oikein selviää?* Kipinäpentu ajatteli huolissaan, koska se oli ollut niin heikko, kun se oli tuotu leiriin.
"Mikä hätänä?" Ruskapentu kysyi.
"Mistä arvasit, että minua vaivaa jokin?" Kipinäpentu kysyi hämmillään.
"Pyörit unissasasi", Ruskapentu vastasi.
"Ajattelen vaan sitä Korallipentua, että kuinka se selviää", Kipinäpentu kuiskasi.
Ruskapentu nyökkäsi, mutta lisäsi sitten: "Eihän sinun ja Karhupennun välillä ole mitään vakavampaa?"
Kipinäpentu katsoi häntä hölmistyneenä: "Miten niin?"
"No… Että ettehän te ole rakastuneita?" Ruskapentu mumisi.
"Rakastuneita?" Kipinäpentu murisi "Emme todellakaan! Mistä edes sait noin hiirenaivoisen ajatuksen?!"
Ruskapentu kiemurteli nolona: "No, kun te vietätte niin paljon aikaa yhdessä." Hän mumisi.
Kipinäpentu tuhahti ja marssi ulos pentutarhasta.

Pentutarhasta ulos tultuaan Kipinäpentu yritti rauhoittua. Hän käveli ympäri leitiä, kunnes rauhoittui. Yhtäkkiä hänen isänsä Kaislahäntä tuli ulos pesästään.
"Mikä hätänä?" Kaislahäntä kysyi huolissaan.
"Ruskapentu kuvittelee, että minä ja Karhupentu olemme rakastuneita!" Kipinäpentu murisi.
"Mitä väliä sillä on, vaikka olsittekin?" Kaislahäntä kysyi.
"Ei olekkaan! Mutta miksi hänen pitää puuttua minun asioihini?" Kipinäpentu äyskäisi.
"Ei hänen pidäkkään. Puhun hänen kanssaan huomenna," Kaislahäntä lupasi.
"Kiitos," Kipinäpentu naukui huojentuneena ja tassutti takaisin pentutarhaan.

Pentutarhassa hän asettui mahdollisimman kauas sisareltaan ja käänsi selkänsä hänelle.
*Onneksi isä lupasi puhua hänelle minun asioiteni urkkimisesta!* Kipinäpentu ajatteli onnellisena *Ja luultavasti hän on kateellinen, kun olen parempi ystävä Karhupennun kanssa, kuin hän!* Kipinäpentu ajatteli, mutta tajusi, ettei oluut mukaava ajatella niin Ruskapennusta. *En kuitenkaan anna hänelle anteeksi ennen, kuin hän pyytää minulta anteeksi!* Kipinäpentu päätti ennen, kuin sulki silmänsä ja nukahti.

//262 sanaa

Vastaus:

| 10 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Kipinä

12.10.2017 13:40
Kevätpentu, Varjoklaani

Kevätpentu ei saanut unta ja siksi hän nousi ylös vuoteeltaan. *Menen vain vähän kävelemään leirin ulkopuolelle, ei kukaan huomaa, varsinkaan kun Kurkipentu ei ole mukana!* Kevätpentu ajatteli. Kevätpentu hiipi varovaisesti pentutarhan suuaukolle ja sieltä ulos.

Kevätpentu räpytteli silmiään, jotta tottusi hämärään. Kun hänen silmänsä olivat tottuneet hämärään, hän hiippi kohti leirin uloskäyntiä. *Ahaa, Pihlajamarja on vartiossa.* hän huomasi. *Menen ulos, kun hän on kääntynyt poispäin*, Kevätpentu päätti.

Kevätpentu hiipi varovaisesti, mutta Pihlajamarja huomasi hänet kuitenkin, tai eihän Kevätpentu sitä tajunnut, vaan jatkoi hiipimistään. Hän oli ehtinyt juuri ja juuri ulos, kun Pihlajamarja kysyi: "Mihis sinä olet menossa?"
Kevätpentu kääntyi salamannopeasti ja vastasi: "Öö… Ulos leiristä", hän vastasi.
"Niinkö. Minun mielestäni ja muistaakseni pennut eivät saa lähteä leiristä", Pihlajamarja kierteli hänen ympärillään.
"Menen takaisin pentutarhaan, jos et kerro kenellekään tästä!" Kevätpentu lupasi.
"En kerro, mutta meneppä takaisin nukkumaan", Pihlajamarja lupasi puolestaan.
"Mutta en saa unta!" Kevätpentu huudahti.
"Kyllä sinä saat, jos vaan jaksat odottaa", Pihlajamarja lohdutti. Kevätpentu nyökkäsi ja tassutti takaisin pentutarhaan.

*Miksi aina joku huomaa, kun yritän mennä ulos leiristä!* Kevätpentu ajatteli kiukkuisena ja käpertyi takaisin maakuusijalleen. Hän huokaisi: *Kaipa minun sitten kanattaa odottaa siihen, etä minusta tulee oppilas!* Kevätpentu ajatteli ja sulki silmänsä ja yritti nukahtaa, ja pian hän onnistui siinä ja hän vajosi unien maailmaan.

Vastaus:

| 10 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Kira

11.10.2017 15:03
Lumitassu, Myrskyklaani

Kultatassu sanoi, että Lumitassusta tulee hyvä soturi.
"Kiitos", Lumitassu kehräsi. "Niin sinustakin", hän lisäsi. Lumitassu sai mestarikseen Tulisydämen niin kuin oli halunnutkin. Hän ihaili kellanpunaista kollia suuresti. Kultatassu sanoi kehräten, että Tulisydän on varmasti hyvä mestari.
"Minäkin uskon niin. Huomenna menemme varmasti kiertämään reviirin rajat", valkoinen oppilas naukaisi. Myrskyklaanissa oli kaksi uutta soturia. Hiekkamyrsky ja Tomuturkki. Onnittelu joukko oli heidän ympärillään. Heidän pitäisi vartioida hiljaa koko yö. Kissat alkoivat hajaantua pesiinsä. Ainoastaan Hiekkamyrsky ja Tomuturkki istuvat lähekkäin vartiossa. Vinhatuuli käski oppilaiden menemään nukkumaan. Lumitassu nyökkäsi soturille. Vinhatuuli lähti tassuttelemaan kohti sotureiden pesää. Kultatassu kysyi joko he menevät nukkumaan.
"Mennään vain", Lumitassu vastasi. Valkoinen naaras lähti tassuttelemaan kohti oppilaiden pesää olettaen, että Kultatassu tulisi perässä. Hän asteli hämärään pesään. Monet oppilaat olivat jo nukkumassa. Kuului vain rauhoittavaa tuhinaa.
*Ajatella. Tämä olisi ensimmäinen yöni oppilaiden pesässä!* Lumitassu iloitsi. Hän huomasi, että Kultatassun ja hänen makuusammalensa olivat lähekkäin. Naaras vilkaisi pesätoveriansa sinisillä silmillään. Lumitassu asteli varovasti omille makuualusilleen ja meni makoilemaan. Hän toivotti hyvät yöt Kultatassulle ja sulki silmänsä. *Huomenna täytyy olla ahkerana*, oppilas päätti ennen kuin nukahti.

Vastaus:

| 7 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Catty

10.10.2017 17:47
Kultatassu, Myrskyklaani

"Joo, olen varma että sinusta tulee hyvä soturi", hymyilin Lumipennulle... siis Lumitassulle. Lumitassu oli saanut mestarikseen Tulisydämen. Tuon entinen oppilas Tuhkatassu oli loukkaantunut ja klaanin parantaja Keltahammas oli pyytänyt Tuhkatassua oppilakseen. Niinpä nuori naarasoppilas oli ryhtynyt parantajaoppilaaksi. Juuri nyt hän oli parantajien kokoontumisessa Keltahampaan kanssa.
"Tulisydän on varmasti hyvä mestari sinulle", kehräsin, "Hän on kuulemma nuori, mutta Sinitähti pitää hänestä."
Hymyilin ystävällisesti Lumitassulle. Samaan aikaan oli nimetty myös kaksi soturia; Tomuturkki ja Hiekkamyrsky. Kaksikko istuivat onnellisena onnittelijajoukon ympäröimänä.
"Muistakaa valvoa tämä yö puhumatta", kuulin Valkomyrskyn maukuvan tuoreille sotureille.
"Lupaamme", Tomuturkki hymyili. Hiekkamyrskykin nyökkäsi kunnioittavasti entiselle mestarilleen. Tämän jälkeen he eivät nukkuisi oppilaiden pesässä. Siellä nukkuisivat nyt lisäkseni Lumitassu, Saniaistassu, Veritassu, Punatassu ja Nevatassu.
"Menkäähän nukkumaan", ääni kuului läheltä. Vinhatuuli! "Jotta jaksatte huomenna."
"Selvä", nyökkäsin mestarilleni. Kävelin Lumitassun luo ja mau'uin: "Mennäänkö nukkumaan?"

//Lumi :)

Vastaus:

| 7 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Kira

10.10.2017 17:02
Varpustassu, Jokiklaani

Mutaturkki tökki hellästi kuonollaan oppilastaan.
"On aika herätä. Meidän täytyy lähteä", Mutaturkki kuiskasi. Varpustassu raotti meripihkaisia silmiään. Nyt hän muisti missä on. Hän on Emonsuun edustalla. Parantajaoppilas näki Nuhanenän ja Kaarnakasvon heränneen sekä Keltahampaan herättelemässä Tuhkatassua. Kuu oli korkealla. Itseasiassa laskemaan päin. Enää muutamat tähdet tuikkivat taivaalla. Pilviä näkyi kauempana. Varpustassun olo oli jo helpottunut siitä unesta, jonka hän sai Vatukkamarjalta. Hänen täytyisi pohdiskella tuota kauheaa ennustusta, joka vielä saapuisi. Ensimmäiset kissat lähtivät laskeutumaan alas Emonsuulta. Ukkospolku häämötti edessä. Varpustassun voimat alkoivat ehtyä. Tänään on ollut hyvin raskas päivä. Ensin Usvajalan synnytys ja sitten Korallipennun löytyminen sekä nyt tämä raskas vaellus Emonsuulle. Varpustassu ei ole syönyt murustakaan tänään. Nälkä kaiversi vatsaa. Kissat olivat Ukkospolulla. Hirviöitä ei liikkunut ainuttakaan, koska oli jo niin myöhä. Kova ja mustana kiiltävä polku tuntui kovalta polkuanturoiden alla. Heidän ylitettyään Ukkospolku Varpustassun vatsa murisi. Mutaturkki kääntyi häneen päin ja naukaisi: "Syödään sitten kun olemme perillä. Jaksathan siihen asti?" Mutaturkki naukaisi.
"Kyllä jaksan", naaras naukaisi vastaukseksi. Kaikki olivat hyvin väsyneitä. Kissat sujahtivat Ukkospolun toisella puolella oleviin pensaisiin. Oli hyvin hiljaista. Ei kuulunut koiran haukuntaa, joka oli ihme. Yksinäisen pöllön huhuilua kuului vähän väliä. He lähtivät tassuttelemaan Tuuliklaanin reviirin poikki. Tuuliklaanin avoimet nummet kimmelsivät yön kosteudesta. Varpustassun mielestä Tuuliklaanin reviirillä haisi jokin variksenruoan tapainen. Ei Tuuliklaanin ominaistuoksu. Kaarnakasvo näytti huolestuneelta. Kauempana oli suuri kissajoukko. Kaarnakasvo meni edeltä ja huomasi niiden olevan tuuliklaanilaisia. Oikeastaan koko klaani.
"Mitä Tähtiklaanin nimeen täällä on tapahtunut?" Tuuliklaanin parantaja kysyi. Tuuliklaanin kissat olivat haavoittuneita ja verisiä. Muutkin parantajat ihmettelivät tätä suuresti.
"Hiljaisuutta pyydän", Pitkätähti julisti. "Rikkotähti joukkoineen ajoi meidät pois reviiriltämme. Varokaa sitä petturia!" Pitkätähti tokaisi vihaisena.
"Meidän täytyy jättää Tuuliklaani rauhaan. Emme voi tehdä mitään", Mutaturkki naukui.
"Hyvä on", Varpustassu sanoi epävarmasti. Nuhanenä nyökkäsi parantajille ja lähti Varjoklaanin reviiriä kohti. Keltahammas ja Tuhkatassu taas Myrskyklaania kohti. Mutaturkki viittoi hännällään seuraamaan. Varpustassu lähti mestarinsa perään välillä taakseen katsoen. He olivat kohta Putouksella. Putouksen veden kohina kantautui kilpikonnakuvioisen naaraan korviin. Siltakin erottui.
"Kerrommeko tästä klaanille?" Varpustassu kysyi.
"Mistä?" Mutaturkki kysyi.
"No Tuuliklaanista", oppilas sanoi.
"Ainakin Väärätähdelle voin kertoa. Älä puhu siitä vielä mitään", parantaja sanoi.
"Selvä", naaras naukaisi. Kaksikko ylitti kaksijalkojen sillan ja menivät omalle reviirilleen. He kävelivät joen vartta pitkin.
"Saalistaisimmeko jotain? Kalastamisesta ei tule mitään, mutta maariistaa voisi hyvinkin löytyä", vaaleanruskea parantaja naukaisi.
"Joo! Minulla onkin aivan hirveä nälkä", Varpustassu sanoi. Mutaturkki meni hieman kauemmaksi ja Varpustassu alkoi vaanimaan riistaa. Hän haistoi hiiren. Se ei ollut kaukana. Varpustassu pudottautui vaanimisasentoon. Hän paikansi hiiren enimmäkseen kuuloaistinsa avulla. Hän lähestyi hiirtä matalana. Juuri kun oppilas oli hyppäämässä saaliin kimppuun, hän rasautti oksan. Hiiri pinkaisi pakoon, mutta Varpustassu sai sen kiinni. Naaras tappoi sen pienellä puraisulla ja herkullinen riistan maku tulvi oppilaan suuhun. Varpustassu palasi siihen paikkaan missä oli eronnut Mutaturkista. Pian Mutaturkkikin tuli pensaikosta takaisin orava suussaan.
"Sait saalista", parantaja naukui.
"Niin sinäkin", oppilas naukaisi. Varpustassu alkoi syömään hiirtä. Pian se oli jo syöty. Mutaturkkikin näytti olevan valmis.
"Jatketaanpa. Olemme pian perillä", hän sanoi. Laikkuturkkinen naaras nyökkäsi. Saari näkyi. Heidän täytyisi vielä uida joen ylitse ja sitten he olisivat leirissä. Mutaturkki meni edeltä ja Varpustassu meni hänen peräänsä. Oppilas pulahti viileään veteen ja alkoi uimaan sulavasti toiselle puolelle. Kun Varpustassu nousi vedestä ja ravisteli turkkiaan, Mutaturkki oli jo rannalla. Kaislat suhisivat kissojen ohittaessa ne. He seurasivat polkua pitkin leiriin. Leirissä ei ollut enää melkeinpä ketään hereillä. Paitsi Kiviturkki, joka oli yövartiossa. Kiviturkki tervehti heitä hännän heilautuksella ja Mutaturkki tervehti takaisin. Myös parantajaoppilas hymyili hieman Jokiklaanin soturille. Varpustassu asteli suoraan parantajanpesälle. Mutaturkki tuli perässä.
"Noin. Vihdoin matka on saatu päätökseen. Nyt laitetaan nukkumaan", parantaja naukaisi ja kosketti hännänpäällään oppilastaan. Naaras nyökkäsi ja meni makuulle mestarinsa viereen.
"Hyvää yötä Mutaturkki", Varpustassu naukaisi.
"Öitä Varpustassu", Mutaturkki naukaisi. Oppilas sulki silmänsä ja nukahti melkeinpä samantien.

Vastaus:

Hyvä tarina! :)

| 20 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Kira

10.10.2017 15:50
Ruohopentu, Tuuliklaani

Ruohopentu oli hyvin peloissaan. Pentutarha oli tuhottu. Samoin myös koko leiri. Hänen kotinsa. Se mistä kaikki alkoi. Ja nyt se oli poissa. Aivan kaikki. Saarnijalka suojasi pentuja niin hyvin kuin pystyi Aamukukan kanssa. Ruohopentu oli näkevinään ystävänsä ruskean turkin, mutta kollin huomio kiinnittyi murisevaan Pitkätähteen. Rikkotähti oli koonnut rivinsä. Kaikki murisivat ja paljastivat kyntensä. Tuuliklaani ei pystyisi voittamaan heitä. Ei mitenkään. Rikkotähti oli hyökkäämässä Pitkätähden päälle, mutta Pitkätähti oli nopeampi ja loikkasi kohti leirin sisäänkäyntiä. Hännän heilautuksella Pitkätähti kokosi klaanin. Kaikki ymmärsivät mitä se tarkoitti. Heidän täytyisi hylätä leiri ja koko reviiri tai muuten kaikki tapettaisiin. Klaani juoksi Pitkätähden perässä. Ruohopentu näki Saarnijalan kantamassa Jänöpentua.
*Hän on siis kunnossa!* Ruohopentu iloitsi. Aamukukka kantoi Takiaispentua ja puski hellästi, mutta rivakasti Ruohopentua eteenpäin. Ruohopentu kuuli Jänöpennun huutavan hänen nimeään. Lovikorva tuli viimeisenä. Harmahtava pentu näki Rikkotähden omahyväisen ilmeen. Yksiviiksi kysyi minne klaani menee. Pitkätähti vastasi, että Korkokiville. Lovikorva ravasi Pitkätähden vierelle ja kysyi Kaarnakasvosta. Eli klaanin parantajasta. Hän oli lähtenyt parantajien kokoontumiseen. Pitkätähti sanoi, että Kaarnakasvo löytää heidät kyllä. Klaani oli jo turvallisen välimatkan päässä leiristä. Luopioita ei näkynyt, joten he pysähtyivät tauolle. Tuuliklaanin jäsenet, aivan jokainen olivat aivan veressä ja haavoilla. Kaikki olivat niin riutuneen näköisiä. Aamulla kaikki oli niin hyvin. Yhdessä silmän räpäyksessä kaikki muuttui. Kaarnakasvoa tarvittaisiin ja pian. Saarnijalka laski Jänöpennun hampaistaan.
"Ruohopentu! Missä olet?" Saarnijalka naukaisi hädissään.
"Olen täällä!" Ruohopentu naukui ja loikki emonsa luokse.
"Onneksi olet kunnossa!" Saarnijalka naukaisi ja kaappasi pentunsa syleilyynsä. Harmahtava kolli puski emoansa lempeästi. Hän näki Jänöpennun vähän matkan päässä.
"Jänöpentu! Sinä olet kunnossa!" Ruohopentu ulvoi onnesta. Hän hyppäsi ystävänsä päälle ja painoi tämän maahan leikkisästi. Ruohopentu näki hieman kauempana tummia hahmoja.
*Keitä nuo ovat?* pentu mietti. Myös muut olivat huomanneet tummat hahmot. Klaani oli valmistautunut.

Vastaus:

Ihana <3

| 12 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Catty

08.10.2017 13:31
Jänöpentu, Tuuliklaani

Kun luopiot olivat hyökänneet leiriin, olin mennyt pentutarhaan piiloon... tai oikeastaan Saarnijalka oli ottanut niskanahastani kiinni ja vienyt minut sinne. Makasin juuri uniltaan heränneen Takiaispennun vierellä katselemassa ulos. Etsin katseellani Ruohopentua. Takiaispentu oli pörhistänyt niskakarvansa pystyyn.
"Ei hätää", kuiskasin, "ei ne tänne pentutarhaan tule."
Siinä samassa suurikokoinen ruskea kolli hyökkäsi Pitkätähden päälle. Päällikkö oli tullut mukaan taistelemaan. Pitkätähti kaatui. Ruskea kolli seisoi Pitkätähden päällä uhkaavasti muristen.
"Tähtiklaanin tähden!" Saarnijalka henkäisi kauhuissaan. Kuningatar oli tullut taakseni ja kietonut häntänsä ympärilleni.
"Mitä nyt tapahtuu?" kysyin.
"Vain Tähtiklaani tietää", Saarnijalka tuijotti vain päällikköään ja ruskeaa kollia. Siinä samassa nuori soturi Seittijalka ulvaisi. Hän loikkasi ruskean kollin päälle. Kolli kaatui Pitkätähden viereen. Pitkätähti pääsi nousemaan pystyyn ja loi kiitollisen katseen Seittijalkaan.
"Mitä sinä haluat Rikkotähti?" Pitkätähti kysyi ruskealta kollilta ja sähisi ruskeaa kollia päin.
*Hän on siis Rikkotähti*, tajusin. Sydämeni löi edelleen varmaan kolme kertaa kovempaa kuin normaali sykkeeni. Hetken aikaa olin jo luullut, että Rikkotähti tappaisi Pitkätähden.
"Pitkätähti", Rikkotähti sähisi Pitkätähdelle takaisin, "kyllä sinä tiedät. Haluan koko metsän vallan. Sen jälkeen kun minut karkoitettiin Varjoklaanista, tarvitsen jonkin reviirin. Valitsin Tuuliklaanin. Se vaikuttaa helpolta häätää ja metsän heikoimmalta klaanilta."
Se sai Pitkätähden pörhistämään karvansa vihasta. Mustavalkoinen päällikkö alkoi murista. Tästä voisi syttyä vaikka suurempikin taistelu! Takiaispentu nyyhkäisi äkisti pelosta ja kipitti emonsa Aamukukan suojiin. Kilpikonnakuvioinen kuningatar alkoi kuiskia pojalleen rauhoittavia sanoja.
"Jos ette anna reviiriämme meille, tapamme teidät kaikki", Rikkotähti maukui uhkaavasti, "Jokaisen, yksi kerrallaan hitaasti ja tuskallisesti. Silloin voimme toivottaa teille hyvää matkaa Tähtiklaaniin. Ja muista Pitkätähti, tämä ei ole vitsi."
Saarnijalka otti tiukemmin kiinni hännällään minusta. Naaraan suu oli tiukkana viivana. Tiesin että häntä pelotti, mutta hän ei halunnut näyttää pelkoaan minulle. Pitkätähtikin oli hiljentynyt Rikkotähden sanoista. Kaikki tuijottivat hiljaa luopioiden mahtavaa johtajaa. Arpinaama, Rikkotähden uskollinen seuraaja asettui johtajansa vierelle ja kolmas luopio Mustajalka Rikkotähden toiselle puolelle. Järkäle ja Ruosteturkki asettuivat myös johtajansa viereen. Viisi luopiota paljastivat hampaansa. Jos emme lähtisi, he hyökkäsivät ja tappaisivat. Se olisi varmaa. Siinä samassa Rikkotähti ulvaisi ja yritti syöksyä Pitkätähden päälle. Mutta Rikkotähti oli nopeampi. Hän loikkasi sisäänkäyntitunnelia kohden. Hännän heilautuksella hän kokosi klaanin peräänsä. Saarnijalka tarttui minua niskanahasta ja syöksyi Pitkätähden perään. Oletin muiden seuraavan. Pitkätähti katosi tunneliin ja muu klaani hänen perässään. Kun Saarnijalka astui minut hampaissaan tunneliin, järkytyin. Oliko Ruohopentu vielä tuolla jossain.
"Ruohopentu!" huusin niin kovaa kuin vain pystyin parhaan ystäväni nimeä, "Tule!"

Olimme nyt häädettyjä. Jos palaisimme leiriin, siellä odottaisi kuolema. Minua pelotti hieman.
"Minne menemme?" Yksiviiksi kysyi Pitkätähdeltä. Mustavalkoinen päällikkö oli hetken hiljaa, kunnes maukui: "Korkokiville."
"Entä Kaarnakasvo?" kysyi Lovikorva. Kaarnakasvo oli klaanin parantaja. Hän oli lähtenyt parantajien kokoontumiseen juuri Korkokiville muiden parantajien kanssa.
"Kaarnakasvo löytää meidät kyllä", Pitkätähti lupasi. Huokaisin. Mitä tästä nyt tulisi?

//Tönkköö xd Mutta jos joku tuuliklaanilainen jatkaisi siitä kun ne menee Korkokiville ja näkee Kaarnakasvon :3

Vastaus:

| 15 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Hunajakarhu

08.10.2017 13:11
Karhupentu, Jokiklaani

Karhupentu istuipentutarhan edustalla, ja tuijotteli klaanin puuhastelua, vaikkakaan ei kiinnittänyt siihen huomiota. Hän oli saanut uuden pesätoverin, Korallipennun. *Mitä mieltä hänestä pitäisi olla*, Karhupentu mietti.*Onko hän edes klaanisyntynen?*
Ulpukkahäntä tassutti Karhupennun vierelle, ja yritti silittää hännällään häntä. Karhupentu väisti.
"Mitä mieltä olet uudesta pesätoveristasi?", Ulpukkahäntä kysyi. "Vaikutat hiljaiselta."
"Mietin vain, että minkälainen emo hylkäisi pentunsa?" Karhupentu naukui. "Voiko hänestä edes tulla oikea soturi?"
"Kyllä hänestä varmasti tulee yhtä voimakas kuin muistakin." Karhupentu tuhahti Ulpukkahännälle: "Mutta minusta tulee kuitenkin paras taistelija", Karhupentu väläytti kynsiään, ja pomppasi kohti lähellä olevaa sammalta. "Katso vaikka!" Hän huudahti voitonriemuisena, ja iski kyntensä sammaleeseen.
"Niin, niin, kultaseni, sinusta tulee vahva tuki klaanien", Ulpukkahäntä kehräsi. "Nyt on kuitenkin pentujen aika mennä nukkumaan", Ulpukkahäntä tönäisi Karhupentua kohti pentutarhaa. Karhupentu murahti, mutta laahusti kuitenkin sisälle.

Vastaus:

| 5 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Pihka

07.10.2017 08:28
Kuutassu 》Jokiklaani

Istuskelin leirissä- jälleen yksin. Ilta alkoi hämärtyä, ja Varpustassu mestareineen oli lähtenyt parantajien kokoukseen. Hetken verran leikittelin ajatuksella, että olisin parantaja, ja minulla olisi suora yhteys itse Tähtiklaaniin. Hylkäsin ajatuksen kuitenkin pian muistaessani, mitä kaikkea hienoa soturina olemiseen kuului. Katselin ympärilleni, mutta ulkona oli enään muutamia kissoja. Raskastassu suki takkuuntuneita karvojaan. Tuijotin häntä hetken, ja käänsin katseeni seuraavaksi johonkin kaukaisuuteen.
*Olen Kuutassu. Olen oppilas Jokiklaanista. Usvajalan pennut syntyivät tänään, ja Mutaturkki löysi Korallipennun*, muistelin päivän tapahtumia. Päästin valtavan haukotuksen, ja aukion toisella puolella Leoparditurkki viittoi hännällään kohti oppilaiden pesää. Nyökkäsin, ja kampesin itseni tassuilleni. Hipsin hipihiljaa sisään oppilaiden pesään, ja käperryin kerälle vuoteelleni. Painoin kuononi puhtaisiin sammaliin, ja annoin unen tulla luokseni.

“Kuutassu!” kuulin Varpustassun rääkäisyn. Käännyin ympäri, ja näin, kuinka parantajaoppilaan pää katosi veden alle. Olin rannalla, ja joen vartta varjostivat pajut ja pyökit. Loikkasin empimättä veteen, ja silloin tapahtui jotakin outoa. Vedessä virran vietävänä ei kamppailutkaan enää Varpustassu, vaan ihan joku muu. Tämän kissan turkki tuntui hohkaavan auringon valoa, ja tällä oli kirkkaan siniset silmät. Sitten voimani pettivät, ja vesi virtasi keuhkoihini..

“Kuutassu, onko sinulla kirppuja turkissasi? Yrittäisit Tähtiklaanin tähden olla sätkimättä kuin kala kuivalla maalla!” joku oppilaista sätti minua kuin viimeistä päivää. Ravistelin turkkiani, ja nousin istumaan. Muut oppilaat tuhisivat vielä pedeissään. Raotin suutani, ja ulkoa haistoin Kiviturkin, Leoparditurkin ja Mustakynnen tuoksut. Aamupartio oli varmasti lähdössä.
“Ei, Kiviturkki, sinun ei tarvitse lähteä aamupartioon. Kävisitkö herättämässä Kuutassun, Mustakynsi? Se unikeko voisi koisia vaikka auringonhuippuun asti!” Leoparditurkki ohjeisti kissoja.
“Olen jo hereillä Leoparditurkki!” astelin ulos oppilaiden pesästä. Varapäällikkö katsoi minuun ja nyökkäsi.
“Sitten voitkin lähteä rajapartioon. Minä tulen mukaan ja esittelen samalla sinulle rajat”, hän ilmoitti. Nyökkäsin, ja seurasin Leoparditurkkia ulos leiristä, joelle asti.
“Joen toisella puolella alkaa Myrskyklaanin reviiri”, Leoparditurkki selosti, “kun kävelemme jonkun matkaa eteenpäin, niin tuolla ovat Aurinkokivet. Tähtiklaani on ne virallisesti lahjoittanut meille, mutta Myrskyklaani se aina tahtoo päästä osingoille toisten omasta.” Pörhistin hiukan niskakarvojani. Liu’utin kynsiäni hiukan esille.

“Tässä on Nelipuu. Kokoonnumme täällä täydenkuun aikaan. Jos sinulla käy hyvä tuuri, pääset kokoontumiseen”, Leoparditurkki kehräsi.
“Onko Kuukivi tuolla?” viitoin hännälläni vastakkaiseen suuntaan.
“On”, Leoparditurkki naukui hämmästyneenä.
“Mutta voi sinne lähteä vaikeimmankin kautta jos huvittaa”, murahti Mustakynsi. Nyökkäsin, ja jäin tuijottamaan metsää laakson toisella puolella. Jos hyvä tuuri kävisi, juuri näillä hetkillä metsästä astelisi kaksi- tai neljä parantajaa.

//Varpunen

Vastaus:

| 12 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Kira

06.10.2017 14:38
Ruohopentu, Tuuliklaani

Ruohopentu käänsi katseensa ystävästään ruskeaan kolliin. Se katsoi hyvin tarkasti Tuuliklaanin kissoja kuin etsien pienintäkin heikkoutta tuhotakseen ne. Pitkätähti oli koonnut rivinsä. Lovikorva sähisi ja Mutakynsi irvisti vieraille kissoille. Pienen ikuisuuden päästä ruskea kolli ulvaisi hyökkäysäänen. Luopio joukko ryntäsi kynnet ojossa tuuliklaanilaisia päin. Suuri valkoinen kolli, jolla oli pikimustat tassut hyökkäsi Lovikorvan kimppuun. Hän kuuli Pitkätähden sanovan, että luopioiden johtaja oli Rikkotähti, Varjoklaanin entinen päällikkö. Siinä samassa itse Rikkotähti hyökkäsi klaanin varapäällikön Jalkapuolen kimppuun.
"Isä" Ei!" Ruohopentu ulvaisi ja lähti juosten isänsä avuksi. Jalkapuoli katsoi muualle ja silloin Rikkotähti iski. Jalkapuoli makasi maassa, mutta hengitti yhä. Yksisilmä tuli hänen avukseen. Pöllölaulu kamppaili suurta harmaata kollia vastaan. Ruohopentu katsoi sitä veren määrää, joka virtasi maassa tuhoisan näköisenä. Harmahtavan kollin silmät olivat täynnä kauhua. Hän ei nähnyt ystäväänsä Jänöpentua missään. Punaruskea kissa juoksi Ruohopentua kohti. Pentu lähti pakoon, mutta kissa saavutti tätä. Punaruskea kissa oli juuri saamassa harmaan pennun kynsiinsä, kun Valkohäntä tyrkkäsi punaruskeaturkkisen sivuun ja hyppäsi tämän selkään. Ruohopennun sydän löi tuhatta ja sataa.
"Hyökätkää pentutarhaan! Ajetaan ne ulos sieltä!" Rikkotähti ulvaisi. Ruskeaturkkinen kissa, hyvin suuri sellainen, joka oli arpinen joka puolelta lähestyi pentutarhaa. Ruohopentu oli kyyristynyt puskaan piiloon. Hänen teki mieli hypätä tuon kissan selkään ja purra sitä lujasti. Ruskea kissa oli pentutarhan suuaukolla. Se ryntäsi sinne ja sisältä alkoi kuulua tuskaisia huutoja. Kuningattaria ja pentuja pakeni sisältä. Kaikki eivät kuitenkaan olleet tulleet ulos. Missä Saarnijalka?! Ruohopentu hätääntyi ja riensi pentutarhaan pienestä sivuaukosta, jonka hän oli tehnyt Jänöpennun kanssa joskus. Kolli ahtaatui sisään ja näki luopioita siellä. Muutamia pentuja näkyi nurkassa pelokkaina. Ruohopentu ei tiennyt mitä tehdä. Hetken mielijohteesta hän juoksi emonsa eteen ja sähisi pesässä oleville luopioille. Luopiot lähestyivät uhkaavasti hampaat irvessä. Sitten Saarnijalka päätti toimia. Kuningatar nappasi Ruohopennun hampaisiinsa ja pari muutakin pentua ja riensi ulos. Luopiot tulivat visusti perässä. Ulkona Seittijalka tulee avuksi. Hän kamppailee kahta luopiota vastaan ja jää pahasti alakynteen. Saarnijalka saattaa pennut leirin laitamille ja puolustaisi heitä jos on pakko. Ruohopentu katsoi kissojen taistelua Saarnijalan takaa.
*Missä Jänöpentu on?*, hän ajatteli kauhuissaan. Olisipa tämä unta ja kun herään, tätä ei olisikaan.

Vastaus:

| 12 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Kipinä

05.10.2017 13:24
Seljapentu, Tuuliklaani

*Mitä ulkona tapahtuu?* Seljapentu ajatteli peloissaan *Ja missä Liekkipentu on?*
"Aamukukka!" Seljapentu kuiskasi "Missä Liekkipentu on?"
Aamukukka kääntyi hämmentyneenä ja kysyi: "Eikö hän ole pentutarhassa?"
Seljapentu pudisti päätään samoin kuin Neilikkapentu ja Hämypentukin. Aamukukka näytti hulestuneelta ja ryntäsi pentutarhan suuaukolle ja huusi ulos: "Liekkipentu!"
Ulkoa kuului tassunääniä ja Liekkipentu hiipi pentutarhaan perässään Aamukukka. Seljapentu kauhistui, kun ulkoa kuului hurjaa sähinää, ja painautui Neilikkapennun ja Hämypennun kanssa Liekkipentuun, ja Seljapentu tunsi kuinka Liekkipentu tärisi, ja katsoi Liekkipentuun ja huomasi, että hän oli painanut silmänsä tiukasti kiinni.

Parin silmänräpäyksen päästä ulkoa kuului tappelun ääniä ja Seljapentu kauhistui entistä enemmän. *Ketkä oikein uskaltavat hyökätä leiriin?* Seljapentu ajatteli kauhuissaan.
"Mitä siellä tapahtuu?" Neilikkapentu vikisi peloissaan.
"Viisi luopiota hyökkää leiriin", Liekkipentu vastasi silmät yhä kiinni.
"Minkä näköisiä ne ovat?" Hämypentu kysyi silmät pyöreinä.
"Valtavan suuria!" Liekkipentu vastasi taas. Seljapentu kuvitteli miellessään viisi suunnattoman suurta kissaa, jotka hyökkäävät leiriin, ja häntä värisytti. *Kunpa kaikki olisi pian ohi tai tämä kaikki olisi vain pahaa unta!* Seljapentu ajatteli peloissaan.

//Tällänen lyhyt taas. Saa jatkaa, jos haluaa. Jos kukaan ei jatka niin minä jatkan.

Vastaus:

| 7 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Koralli

04.10.2017 18:02
Korallipentu, Jokiklaani

"Tässä, otahan nämä", Mutaturkki sanoi, antaen jotain minulle. En ollut aivan varma, mutta uskoin niiden olevan yrttejä. En koskaan pitänyt niistä. Tuhahdin, sillä en halunnut syödä.
"Älä huoli, ne auttavat", Mutaturkki puhui. Pyöräytin silmiäni hävinneenä, ja söin nämä 'yrtit.'
"Hyvä. Yritähän nyt nukkua", Mutaturkki jatkoi. Olinkin jo väsynyt. Käpersin häntäni ympärilleni, ja annoin suuren hengityksen karata huuliltani. Kuulin Varpustassun maukuvan jotain Mutaturkille, mutten välittänyt paljoa. Sitten nukahdin.

Heräsin meluun ulkona. Nostin korvani oitis, ja pääni hyppäsi pystyyn. Nyt oli entistä pimeämpää, joten en erottanut melkein mitään. Tunsin jonkun nojaavan minuun, selässä olevasta lämmöstä päätellen. Yritin saada selvää ympäryksestäni, ja näin suuremman kissan figuurin vieressäni. Se ei ollut Varpustassu taikka Mutaturkki. Olin osin peloissani, ja pysyin hiljaa. Kuulin ulkona jonkun mau'untaa, ja toisen puhuvan takaisin, ja muutenkin vain hälinää. Osa kissoista juoksenteli ympäriinsä, päättelin sen levottomista askelista jotka hakkasi maata. Kissat vaikutti olevan paniikissa, tai ainakin jonkin sortin hädässä. Mitä tapahtui?

Vastaus:

| 7 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Kipinä

03.10.2017 14:31
Liekkipentu, Tuuliklaani

*Mitä ulkona tapahtuu?* Liekkipentu ajatteli, ja kurkisti ulos hän huomasi Ruohopennun ja Jänöpennun, jotka syöksyivät Pitkätähden pesään.
*Miksi he ovat menossa päällikönpesään?* Liekkipentu ajatteli hämmentyneenä ja pujahti ulos pentutarhasta ja hipsi kohti päällikönpesää.

"Kuinka monta niitä oli?" Pitkätähti kysyi.
*Mitä niitä?* Liekkipentu ajatteli hämmentyneenä.
"Öö…Olikohan niitä viisi," Ruohopentu maukui.
"Kiitos tiedosta. Menkää te suojaan. Minun täytyy ilmottaa klaanille", päällikkö naukaisi, ja tassutti kiireesti ulos pesästä, ja Liekkipentu vetäytyi varjoihin, jotta Pitkätähti ei olisi nähnyt häntä. Seuraavaksi Ruohopentu ja Jänöpentu pujahtivat ulos. Liekkipentu aikoi mennä heidän luokseen kysymään, missä he olivat, kunnes piikkihernetunnelista kuului ääntä ja leiriin asteli viisi valtavan isoa kissaa. *Ketä nuo ovat?* Liekkipentu ajatteli hämmentyneenä, kunnes tajusi, että ne olivat varmasti ne viisi salaperäistä hahmoa, joista Jänöpentu ja Ruohopentu kertoivat Pitkätähdelle!
*Mitä nyt tapahtuu?* Liekkipentu ajatteli peloissaan, ja Aamukukka huusi pentutarhalta, että Liekkipennun pitää tulla suojaan. Liekkipentu hiipi kohti pentutarhaa ja, kun hän tuli sinne Aamukukka antoi hänen korvalleen pikaisen nuolaisun ja työnsi hänet pesään. *Mitä me teemme? * Liekkipentu ajatteli peloissaan, kun ulkoa kuului sihinää, ja Liekkipentu tunsi kuinka Seljapentu, Neilikkapentu ja Hämypentu tassuttelivat hänen viereen, ja Liekkipennun oli pakko sulkea silmät, koska häntä pelotti niin paljon. *Toivottavasti nuo kissat häipyvät pian ja kaikki on taas hyvin!* Liekkipentu ajatteli, mutta jotenkin hänestä tuntui, että se ei olisi pian ohi ja eikä kaikki olisi hyvin.

Vastaus:

| 7 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Kira

02.10.2017 19:17
Ruohopentu, Tuuliklaani

Jänöpentu ulvaisi, että heidän täytyy mennä kertomaan leiriin.
"Olet varmaan oikeassa. Ne luopiot eivät saa hyökätä!" Ruohopentu ulvaisi. Jänöpentu lähti edeltä. Ruohopentu pinkaisi juoksuun hylätystä mäyränpesästä. Tuuli todella lujaa. Niiden luopioiden lemu tulvi Ruohopennun sieraimiin. Jänöpentu liukastui maahan pudonneeseen lehteen. Ruohopentu riensi auttamaan ystäväänsä, mutta Jänöpentu pääsi ylös omin voimin. Harmaaturkkisen pennun jalat alkoivat väsyä kovasta juoksemisesta. Onneksi leiri häämötti jo. Ruohopentu seurasi Jänöpentua samaan aukkoon, josta kaksikko oli mennyt ulos. He pujahtivat leiriin. Jänöpentu huusi apua niin lujaa kuin pystyi. Ruohopentu oli huutamassa myös, mutta Saarnijalan pää kurkisti pentutarhan aukosta. Tämä käski olla hiljaa. Jänöpentu yritti kertoa, mutta Saarnijalka nuhteli heitä. Ruskeaturkkinen pentu ei kuunnellut, vaan lähti päällikön pesän suuntaan. Saarnijalka jäi typertyneenä katsomaan hänen peräänsä.
"Niin, missä olitte?" Saarnijalka tivasi.
"Minun täytyy mennä", Ruohopentu naukaisi ja lähti Jänöpennun perään. Hän näki Jänöpennun keskustelemassa Pitkätähden kanssa. Jänöpentu naukaisi juuri, että he näkivät luopioita.
"Se on totta!" Ruohopentu tuki ystävänsä sanoja. Päällikön kasvoilla lepäsi huolestunut ilme. Hän ei välittänyt, että pennut kävivät leirin ulkopuolella.
"Missä tarkkaan ottaen?" Pitkätähti kysyi.
"Näimme luopiot hylätyn mäyränpesän suunnalla. Ne tulivat tänne päin", Ruohopentu kertoi.
"Kuinka monta niitä oli?" Pitkätähti kysyi.
"Ööm... Olikohan niitä viisi", Ruohopentu naukaisi.
"Kiitos tiedoista. Menkää te suojaan. Minun täytyy ilmoittaa klaanille", päällikkö naukaisi. Pitkätähti asteli pesästään kiireesti.
"Tule, mennään", Ruohopentu naukaisi Jänöpennulle. Ruohopentu pujahti päällikön pesästä ulos. Harmahtava kolli jähmettyi paikoilleen. Piikkihernetunnelista pujahti viisi suuren suurta kissaa.
*Nuo ovat ne luopiot*, Ruohopentu ajatteli. Suuri ruskeaturkkinen kissa asteli joukosta eteen. Tuuliklaanin kissat sähisivät tunkeilijoille.
Ruohopentu katsoi ystäväänsä pelokkaana ja odotti mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Vastaus:

| 10 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Catty

02.10.2017 18:47
Jänöpentu, Tuuliklaani

"Joo mennään sanomaan leiriin", ulvaisin, "He ovat varmaan pahoja kissoja! Niitä luopioita joista Saarnijalka ja Aamukukka ovat kertoneet."
Lähdin nopeasti kohden Tuuliklaanin leiriä. Oletin että Ruohopentu tulisi perässäni. Juoksin niin kovaa kuin pääsin pieniltä jaloiltani. Yhden kerran kaaduin liukastuessani maahan pudonneeseen lehteen, mutta nousin nopeasti ylös.
*Tähtiklaani siunatkoon*, ajattelin. Mietin mitä kauheaa luopiot tekisivät, jos he olisivat huomanneet minut ja Ruohopennun. Luopioita oli ainakin viisi, jos osasin laskea oikein. Pujahdin leiriin sisään samasta aukosta mistä menimmekin ulos.
"Apua!" kailotin niin kovaa kuin pystyin. Saarnijalan pää kurkisti pentutarhan aukosta.
"Hiljaa!" tuo komensi, "Takiaispentu yrittää nukkua."
"Niin, mutta...", yritin, mutta lauseeni jäi kesken kun Saarnijalka marssi luokseni.
"Missä te olitte?" harmaa kuningatar kysyi, "Leirin ulkopuolellako? Montako kertaa olemme sanoneet, että pennut eivät saa mennä leirin ulkopuolelle?"
Mulkaisin vihaisesti Saarnijalkaa. Pingoin kohden päällikön pesää Saarnijalan jäädessä typertyneenä katsomaan perääni.

Pujahdin päällikön pesään. Pitkätähti oli parhaillaan sukimassa itseään. Kun tulin sisään, päällikkö kiinnitti huomionsa minuun.
"Kas, Jänöpentu", tuo sanoi yllättyneenä, "Usein pennut eivät käykään täällä. Onko kaikki hyvin?"
"On... tai siis ei... en minä tiedä!" parkaisin, "Ruohopentu ja minä näimme luopioita!"

//Jatkuu :)

Vastaus:

| 7 kokemuspistettä |
-Catty

©2017 Kuunsilta - suntuubi.com