Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

Tarinat


Tänne kirjoitetaan tarinat hahmoilla. Tarinoissa ei saa autohitata, teleportata, eikä munchata. Jos et tiedä mitä se tarkoittaa, kysy ylläpidolta esim. vieraskirjassa. Laita 'Nimi'-kohtaan oma nimesi. 'Teksti'-kohdan alkuun laitat kissasi nimen ja klaanin, esim: Sammalviiksi, Myrskyklaani. Sitten rivinvaihto ja toinen ja kirjoittamaan vain tarinaa.

Vuodenaika: ​| lehtisateen loppu | Lehtisade on nyt lopuillaan ja pian onkin jo lehtikato! Päivät ovat vaihtelevia; joskus sataa lunta paljon ja joskus taas räntää.

​Vuorokauden aika: ​| Iltapäivä |

HUOM!!! ​TUULIKLAANI ON HÄÄDETTY NYT REVIIRILTÄÄN JA ASETTUNUT ASUMAAN VÄLIAIKAISESTI KORKOKIVILLE! HUOMIOIKAA TÄMÄ TARINOISSA, ETTÄ ESIM. MUIDEN KLAANIEN PARTIOT EIVÄT VOI TÖRMÄTÄ TUULIKLAANIN PARTIOON. MUUT KLAANIT EIVÄT VIELÄ TIEDÄ SIITÄ, ETTÄ TUULIKLAANI ON HÄÄDETTY!

Arvoasteikot löytyy: TÄSTÄ

 

 

 

 1  2  3  4  5  > [ Kirjoita ]

Nimi: Tähtitaivas

05.12.2017 18:34
Raetassu, Myrskyklaani

Raetassu seisoi ylpeänä tuoreen mestarinsa vieressä. Kolli oli ollut tyytyväinen kuullessaan, että hänen mestarinsa tulisi olemaan Valkomyrsky. Raetassu oli kuullut, että valkoinen kolli oli ilmeiesti hyvä mestari.
"Mitä me teemme ensin?" tummanharmaa, mustaraitainen kolli kysyi mestariltaan ja kallisti päätään.
"Kierrämme Myrskyklaanin rajat. Emme käy läpi muuta reviiriä, sillä aurinkohuippu on jo mennyt", Valkomyrsky vastasi ja katsoi taivaalle. Raetassu nyökkäsi pienesti ja lähti seuraamaan Valkomyrskyä ulos leiristä. Metsä näytti hieman erilaiselta, kuin pentuna, jolloin kolli oli hiipinyt salaa ulos. Luultavasti muutos johtui säästä, joka oli silloin ollut aurinkoinen. Nyt taivaalta kuitenkin tippui loskapisaroita Raetassun niskaan.
"Mennään melko rivakasti. Tämä sää ei ole kovin mukava", Valkomyrsky naukaisi ja lähti melko verkkaiseen juoksuun. Raetassu pinkaisi perään ja nosteli tassujaan melko korkealle, sillä maa tuntui kylmältä polkuanturoissa. Kollin nenälle läiskähti suuri räntähiutale, joka suli vedeksi silmänräpäyksessä. Hän ravisti sen pois. Lopulta kaksikko saapui joen rannalle. Se lipui uomassaan eteenpäin melko hitaasti sateesta huolimatta. Vaikka räntäsade olikin palelluttanut Raetassun nenän, hän nyrpisti nenäänsä silti.
"Hyi! Onko tämä Jokiklaanin hajumerkkien haju?" nuori oppilas naukui. Valkomyrsky nyökkäsi.
"On hyvä, että tunnistat muiden klaanien ominaistuoksut", valkoinen kolli totesi melko vakavalla äänellä, mutta Raetassu oli erottavinaan tämän viiksien huvittuneen värinän. Raetassu lähti jatkamaan Valkomyrskyn perässä rajajoen vartta pitkin kohti nelipuuta. Hän ravisteli vesipisaroita turkistaan aina välillä. Aurinko oli jo liikkunut ainakin hännänmitan, kun he saapuivat aukiolle. Raetassu seisoi metsän reunassa mestarinsa vieressä. Siitä vietti alaspäin loiva rinne. Aukion keskellä oli puhujankivi, sekä neljä tammea. Raetassu haisteli ilmaa. Hän haistoi haaleita tuoksuja, jotka kuuluivat eri klaanien kissoille. Valkomyrsky oli kuitenkin jo jolkottamassa kohti toista rajaa, joten kolli pinkaisi mestarinsa perään. Pian Raetassu haistoi jo edeltä kumman tuoksun. He saapuivat taas metsän reunaan ja tummanharmaa kollinäkki edessään kummallisen polun, jossa oli jotakin mustaa kiveä.
"Mikä TUO on?!" Raetassu huudahti hämmentyneenä.
"Se on ukkospolku. Sitä pitkin kulkee hirviöitä. Ukkospolulle menemistä pitää aina välttää, sillä hirviön jalkoihin jääminen on vaarallista", Valkomyrsky selitti. Raetassu oli kyllä kuullut hirviöistä pentutarhassa. Kauempaa kuului kovaa murinaa ja Valkomyrsky maukui:
"Siinä paha missä mainitaan."
Raetassu katsoi hirviötä silmät suurina. Se näytti nuoren kollin mielestä siltä, että se saattaisi tallata hänet hetkenä minä hyvänsä.
"Älä huoli, se pysyy kyllä ukkospolulla", Valkomyrsky rauhoitteli. Raetassu säpsähti. Näkyikö hermostuneisuus hänestä niin helposti? Kolli silotti karvansa lähtiessään taas valkoisen mestarinsa perään. He kulkivat juuri ja juuri puiden suojassa lähellä ukkospolkua. Ukkospolun katkun alta Raetassu haistoi Varjoklaanin hajumerkit. He lisäsivät hieman juoksuvauhtia ja saapuivat pian kaksijalkalaan. Raetassu tunnisti heti suuret pesät, sillä emo oli joskus kertonut niiden näyttävän siltä, että ne eivät kuuluneet metsään.
"Tuonne et saa mennä", Valkomyrsky muistutti. "Vaikka siellä ei ole muita klaaneja uhkaamassa sinua, siellä voi olla silti vaarallista."
"Emoni on sanonut, että siellä on kissoja..." tummanharmaa oppilas naukaisi varovasti.
"Totta, mutta he ovat valinneet kotikisun pehmeän elämän villinä elon sijasta", hänen mestarinsa kertoi. Heidän ei tarvinnut kulkea kauaakaan, kun Raetassu kuuli jopa kovempaa mekkalaa, kuin mitä hirviöt olivat pitäneet.
"Mistä tuo kuuluu?" kolli kysyi ja pörhisti karvojaan.
"Olemme korkeamäntyjen luona. Tuolla on puunsyöjähirviöitä. Ne ovat suurempia, kuin tavalliset hirviöt", Valkomyrsky selitti ja osoitti hännällään puiden välistä. Raetassu näki suuren hirviön, joka liikkui kankeasti jossain kauempana. Hän ei nähnyt oliko sen alla ukkospolkua, mutta sen suuri ja pelottava ulkomuoto ei houkuttanut tutkimaan.
"Olemme kiertäneet lähes kaikki rajat. Palaamme nyt leiriin ja katsomme huomenna reviiriä rajojen sisäpuolella", Valkomyrsky totesi. Raetassu lähti mestarinsa perässä leiriin.

//Jos joku Myrskyklaanista tahtoo jatkaa? Voin jatkaa itsekin.

Nimi: Kira

24.11.2017 18:15
Sulkapentu, Jokiklaani

Sulkapentu makoili emonsa kyljessä kiinni. Hän heräili juuri uniltaan ja hän avasi siniset silmänsä. Pesässä oli hiukan valoisaa ja valoa tulvi hämärään pentutarhaan suuaukosta. Emo näytti nukkuvan vielä, joten Sulkapentu päätti käyttää tilanteen hyväkseen. Osa hänen sisaruksistaan nukkui vielä ja naaras ei halunnut herättää heitä. Siniharmaa pentu avasi suunsa suureen haukotukseen ja pienet naskalit näkyivät. Sulkapentu terästi itsensä ja lähti hiipimään kohti pesän suuaukkoa. Raikas tuulenvire pörrötti pennun turkkia. Ulkoa tuli aivan uusia tuoksuja, sellaisia joita naaras ei ollut koskaan haistanut.
"Minnekäs sinulla on matka nuori neiti?" Usvajalka kysyi tiukasti. Sulkapentu kääntyi katsomaan emoaan.
"Mutta kun haluan ulos!" naaras sanoi.
"Et sinä ulos voi mennä", Siniharmaa kuningatar sanoi lempeästi hymy huulillaan.
"Ei ole reilua! Emo kiltti!" Sulkapentu intti.
"Ei nyt. Ehkä myöhemmin. Tulehan tänne", Usvajalka naukui ja teki tilaa vatsansa viereen. Sulkapentu huokaisi ja lähti häntä laahaten maata emoaan kohti.
"Onko nyt hyvä?" pentu kysyi ja laittoi makoilemaan.
"Äläs nyt", Usvajalka sanoi ja laittoi häntänsä pentunsa ympärille. Kuningatar hipaisi hännällään Sulkapentua.
"Hei, lopeta!" Sulkapentu kiljaisi ja kierähti selälleen. Hän "nyrkkeili" tassuillaan emonsa häntää. Siniharmaa pentu loikkasi pystyyn ja hyppäsi emonsa hännän päälle.
"Sainpas!" naaras hihkaisi.
"Niin tosiaan sait", Usvajalka naukaisi ja lipaisi karhealla kielellään pentunsa päälakea. Sulkapentua haukotutti ja hän käpertyi kerälle emonsa kylkeen kiinni. Usvajalka kehräsi ja se olikin viimeinen ääni mitä naaras kuuli ennen nukahtamistaan.

Nimi: Pihka

14.11.2017 22:04
Kuutassu 》 Jokiklaani

"Tulkaa nyt, ei sammalpallo pahaa tee!" naukaisin Karhupennun kiusoitellesa Kipinätassua. Kauhaisin pallon maasta, ja paiskasin sen kohti Kipinätassua. Jäin hetkeksi pohtimaan Karhupennun sanoja. Miksi hän kuvitteli minun olevan jännittynyt? Karhupentu vaikutti hauskalta kollilta, ja hän ja Kipinätassu taisivat olla hyviä ystäviä. Karhupentu oli aivan toista maata kuin Varjopentu. Naaraassa oli jotakin.. jotakin outoa joka huokui hänestä. Hyökkääväisyys... hänen puheestaan kuului se. Havahduin ajatuksistani jonkin paiskahtaessa minua päin.
"Kuutassu, olet yhtä hidas kuin se kala minkä Raskastassu kerran nappasi!" jompikumpi huudahtu. Livautin kynteli nopeasti esille, ja vedin ne takaisin sisään. Kauhaisin sammalpallon maasta ja viskasin kauas aukiolle. Pallo lensi Varjoturkin jalkoihin. Tuijotin maata ja astelin hiukan häpeissäni tämän luo.
"Saisinko sen..." naukaisin. Ehkä Karhupentu oli oikeassa, eiväthän oppilaat leiki sammalpalloa! Varjotyrkkia ei näyttänyt liiemmin hetkauttavan vaikka tulinkin pyytämään palloa takaisin.
*Äh, mitä väliä vaikka leikkisin sammalpalloa vielä klaaninvanhimpanain!* ajattelin, ja viskaisin pallon takaisin Karhupennulle ja Kipinätassulle.

//nopee ja lyhyt mut Karhu tai Kipinä?

Nimi: Koralli

05.11.2017 23:21
Korallipentu, Jokiklaani

Pysyin hiljaa, koska minua epäilytti tuo kissa. Hänen kehonsa kielestä pystyi kertomaan, että tämä oli aggressiivinen. Hän kyllä kynsi minua, mutta olin jo tottunut kipuun.
"Okei okei! Olen Korallipentu. Ja nyt kerro oma nimesi, neiti Vihanhallintaongelmat", sähisin kissalle.
"Olen Varjopentu. Ja kehtaatkin sanoa minua tuoksi uudelleen, niin tapan sinut!", kissa uhkasi.
"Selvä, neiti Vihanhallintaongelmat!", pilkkasin. Kissa hyppäsi niskaani, mutta työnsin tämän pois.
"Etkä muuten vastannut toiseen kysymykseeni, että miksi haiset noin oudolta?!", kissa sihisi.
"En minä tiedä! Ehkä olen lojunut ojassa vuosikausia, se saattaisi olla syy!", sihisin takaisin. Kissa oli hetken hiljaa. Katsoin kissa kuonosta hännänpäähän, ja hän oli aika söpö.
"..Selvä..", kissa mutisi.
"Miksi sinä oikein olet niin aggressiivinen?", kysyin, varuillani.
"Minä olen vain väsynyt teistä kaikista. Kunpa voisin vain tappaa teistä joka ikisen", kissa sanoi.
"Minä voisin auttaa siinä", sanoin.
"Oikeasti?", kissa madalsi ääntään. Myhäilin myönteisesti.
"Sinä vitsailet", kissa sanoi, ja tämän silmät kapeni.
"En", sanoin, ja kevyesti ravistin päätäni.
"Ai", kissa sanoi. Joku kissa huusi sitten tämän perään, ja kissa sanoi lähtevänsä. Nyökkäsi.
"Vai että Varjopentu..", mutisin itselleni. "Kyllä minä sinua voin auttaa, söpis."

// Joo mulla ei ollu paljoa motia tähän mutta Kipinä niiiin kovasti halus mun kirjottavan niin tässä lopputulos

Nimi: Catty

05.11.2017 14:10
Tarinat tarkistettu!
------------------------

Nimi: Kira

04.11.2017 20:01
Lumitassu, Myrskyklaani

Lumitassu raotti sinisiä silmiään. Hän hetken ihmetteli missä oikein oli, mutta sitten hän muisti, että hän on oppilaiden pesässä. Tuore oppilas nousi istualteen ja nuolaisi etukäpäläänsä. Hämärään pesään tulvi valoa.
*Taitaa olla aamu*, naaras ajatteli. Hän venytteli ja valkean naaraan suusta karkasi haukotus. Lumitassu pujotteli varovasti nukkuvien oppilaiden ylitse. Moni vielä nukkui ja pesästä kuului rauhoittavaa tuhinaa. Ulos tultuaan, oppilas räpytteli hetken silmiään, jotta hän tottuisi valoon. Valkomyrsky ja Vinhatuuli näyttivät vaihtavan kieliä sotureidenpesän edustalla. Hiekkamyrsky ja Tomuturkki tassuttelivat heidän ohitseen nukkumaan. Harmaaraita sen sijaan haki syötävää tuoresaaliskasasta ja Tiikerikynsi järjesti partioita. Hiiriturkki lähti leiristä muutama kissa mukanaan. Leiri oli täynnä elämää näin aamusella. Paitsi olihan kohta jo Aurinkohuippu. Lumitassu etsi katseellaan mestariaan Tulisydäntä. Hän istui Harmaaraidan seurassa leirin laitamilla. Valkeaturkkinen asteli mestarinsa luokse.
"Huomenta", Tullisydän naukaisi. "Nukuitko hyvin?" hän jatkoi.
"Huomenta. Kyllä nukuin. Tulin vain kysymään mitä teemme tänään", Lumitassu sanoi.
"Ajattelin, että voisimme käydä katsomassa reviirin rajat ja jos jää aikaa, voimme harjoitella saalistuksen alkeita", kellanpunainen kolli sanoi.
"Sopiiko, jos minä ja Saniaistassu liitymme seuraan sitten myöhemmin?" Harmaaraita kysyi ja katsoi Tulisydäntä.
"Totta kai. Nähdään sitten", Tulisydän sanoi ja heilautti häntäänsä lähdön merkiksi. Harmaaraita hyvästeli ystävänsä ja haukkasi palan hiirestään.
"Eiköhän mennä", Tulisydän sanoi oppilaalleen. Lumitassu nyökkäsi ja lähti seuraamaan mestariaan. Piikkihernetunneli häämötti edessä. Lumitassu ei ollut koskaan käynyt leirin ulkopuolella. Tulisydän lähti vaistomaisesti oikealle. Lumitassu katsoi ihmetystä täynnä olevilla silmillään ympärilleen. Oli niin paljon tuoksuja ja ääniä.
"Nyt tulemme Suurelle vuorivaahteralle. Siellä harjoitellaan myöhemmin kiipeilemistä", Tulisydän kertoi ja osoitti hännällään hyvin suurta puuta.
"Vau. Se on tosi korkea", Lumitassu naukaisi ja juoksi puuta kohti. Hän katsoi ylöspäin ja näki puun valtavat oksat. Lehdet olivat ihanissa oranssin ja punaisen sävyissä. Yksi lehti leijaili oppilaan kuonolle ja tämä aivasti ja nuolaisi nenäänsä.
"Jatketaanpa. Seuraavaksi tuolla näkyy Käärmekivet. Siellä asuu kyykäärmeitä ja ne voivat tappaa kissan, joten meidän täytyy olla varovaisia", Tulisydän selitti. Lumitassu nyökkäsi.
*Miltähän käärme näyttää?* hän ajatteli. Oppilas oli kuullut käärmeistä. Ne olivat kuulemma pitkiä luikeroita. Ihan kuin matoja. Hän huomasi jäävänsä mestaristaan jälkeen ja naaras pinkaisi juoksuun. Hiekka vain pöllysi, kun Lumitassu lähti mestarinsa perään.
*Tämä on parasta ikinä!* Lumitassu ajatteli. Suuret sileät hiekanväriset kivet kohosivat oppilaan edessä. Käärmeitä ei näkynyt, koska Tulisydän selitti niiden olevan piilossa kivien suojissa. Se oli harmi, koska valkea naaras olisi halunnut nähdä käärmeen. Nyt tuli taas suojaisampaa metsää. Linnut laulelivat oksilla.
*Miltähän tuntuu napata ensimmäinen saalis?* hän mietti. Pieni tuulenvire pörrötti valkean oppilaan turkkia.
"No, miltä tuntuu olla oppilas?" Tulisydän kysyi avaten keskustelua. Hienoa, koska naaras ei itse keksinyt mitään kysyttävää. Olisihan hän voinut kysyä miltä tuntuu olla soturi, mutta se olisi ollut tyhmää.
"Hienolta! Olen odottanut jo kauan, että minut nimitetään oppilaaksi", Lumitassu naukaisi. "Haluan tulla maailman parhaimmaksi soturiksi", naaras sanoi rinta röyheänä.
"Uskon sen", Tulisydän sanoi ja hymyili. "Nyt olemme Korkeamäntyjen kohdalle. Täällä on kaksijalkojen puunsyöjähirviöitä. Niistä pitää pysyä kaukana. Vasemmalla on Kaksijalkala", Tulisydän sanoi.
"Minkälaisia ovat ne puunsyöjähirviöt?" Lumitassu kysyi silmät suurina.
"Voimme käydä katsomassa. Niistä kuuluu kova ääni, jos ne ovat hereillä", kellanpunainen soturi selitti. Lumitassu nyökkäsi ja lähti seuraamaan mestariaan hiljaa. Hän yritti olla rasauttamatta yhtäkään risua, jotta hän ei herättäisi hirviöitä.
"Tuolla on yksi", Tulisydän kuiskasi. Lumitassun silmät laajenivat kuin ilmapallot. Puunsyöjähirviöt olivat uskomattoman suuria. Niiden vieressä oli kaatuneita puita. Hirviöt olivat hyvin likaisia ja ne olivat jättäneet liikkuessaan mutaisia uria. Tulisydän viittoi hännällään, että heidän pitäisi jatkaa matkaa. Lumitassu nyökkäsi. Kun he olivat päässeet kauaksi puunsyöjähirviöistä Tulisydän kysyi: "Olivat aika isoja. Vai mitä?"
"Niin olivat. Uskomattoman isoja! Miten se on mahdollista?" Lumitassu kysyi. Tulisydän kohautti lapojaan. Ilmeisesti hänkään ei tiennyt vastausta. Pian he saapuivat Hiekkakuopalle.
"Siellä harjoitellaan taisteluliikkeitä. Maa on hiekkainen, joten se on pehmeää. Silloin ei satu, jos sattuu epäonnistumaan liikkeessään", Tulisydän kertoi.
"Harjoittelemmeko mekin taisteluliikkeitä? Opethan minulle parhaimmat liikkeet mitä tiedät?" Lumitassu kysyi.
"Totta kai", soturi naukaisi ja näpäytti hännällään leikkisästi oppilaansa päälakea. Pilvipeite auringon tieltä alkoi rakoilemaan. Tänään saattaa paistaa aurinko.
"Aurinkoisella säällä riistaeläimet tulevat koloistaan ulos. Silloin on hyvät mahdollisuudet saada riistaa", Tulisydän kertoi naaraalle. Lumitassu nyökkäsi. Hän yritti muistaa niin paljon kuin kykeni. Uutta tietoa tuli koko ajan.

//jatkan tästä myöhemmin

Vastaus:

Kivan pituinen tarina, josta en virheitäkään huomannut :)

| 20 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Hunajakarhu

03.11.2017 15:13
Karhupentu, Jokiklaani

Karhupentu hyppäsi, ja sieppasi sammalpallon tassuihinsa. Hän katsahti Kuutassuun, ja heitti sammalen vuorostaan tälle. "Sinä olet siis Kuutassu. Kuka mestarisi on?"
"No, minulla on Leoparditurkki." Karhupentu ihmetteli Kuutassun vähäsanaisuutta. *Jännitääkö häntä?* Karhupentu mietti.
"Ei tarvitse jännittää, Kuutassu", Karhuturkki naukaisi. Kuutassu kallisti päätään.
"En minä jännitä, mitä tarkoitat?" Kuutassu naukaisi kummastuneena.
"A... ai, en mitään", Karhupentu takelsi.
*Nyt hän luulee, että olen täysi kalanaivo*, Karhupentu katui äkkipikaisuuttaan.
"Jatketaanko sammalpalloa?" Kipinätassu naukaisi pian. Karhupentu päätti unohtaa äskeisen.
"Mutta eihän sammalpallo ole oppilaan arvolle sopivaa", Karhupentu kiusoitteli.
"Pelaa sitten yksinäsi, kalanaivo", Kipinätassu naukui esittäen loukkaantunutta.
"Tulkaa nyt, ei sammalpallo pahaa tee!", Kuutassu naukaisi ja kauhaisi sammalen maasta.

Vastaus:

Karhu on niin ihana <3 <3

| 7 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Kipinä

02.11.2017 16:35
Kevätpentu, Varjoklaani

Kevätpentu katsoi silmät pyöreinä Pähkinäviikseä. Pähkinäviiksi oli luvannut opettaa heille taisteluliikkeitä! Yhtäkkiä Aamuhäntä ryntäsi paikalle ja vetäisi hännällään Kurkipennun ja Mietepennun lähelleen.
"Sinä et näille penuille opeta taisteluliikkeitä!" hän sihahti.
Kurkipentu ja Mietepentu menivät Aamuhännän kanssa pentutarhan eteen. Nyt Kevätpentu oli yksin Pähkinäviiksen edessä.
Hän räpytteli silmiiän somasti ja kysyi: "Opetathan sinä minulle niitä taisteluliikkeitä?"
Pähkinäviiksi kiemurteli ja katsahti ympärilleen.
"Minun pitää mennä partioon", hän naukaisi nopeasti ja ryntäsi kohti varapäällikköä, joka järjesti partioita. Kevätpentu sihahti hiljaa ja marassi kohti parantajanpesää. Nuhanenä järjesti siellä yrttejä.
"Hei!" Kevätpentu naukaisi.
Nuhanenä nosti katseensa: "Hei Kevätpentu."
Kevätpentua oli aina kiehtonut parantaminen. Häntä kuitenkin kiehtoi myös taistalu, mutta enmmän parantaminen. Hän tajusi sen, hänestä pitäisi tulla parantaja.
"Voisiko minusta tulla parantajaoppilas?" hän kysyi Nuhanenältä.
Nuhanenä nosti päätään ja rupesi kehräämään: "Tottakai! Puhun siitä Yötähdelle."
Kevätpentu nyökkäsi ja katseli vielä hetken parantajan työskentelyä, kunnes lähti ulos.
*Minusta tulee seuraava parantaja!* hän hihkui mielessään.

Vastaus:

Keväästä tulee hyvä parantaja :D

| 10 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Kipinä

02.11.2017 15:44
Kipinätassu, Jokiklaani

Kipinätassu ryntäsi Kuutassun ohi ja jarrutti Karhupennun eteen.
"Hei, tässä on uusi ystäväni Kuutassu!" Kipinätassu hihkaisi ja kierteli Kuutassua ympäri.
"Mitä tehtäisiin?" hän kysyi ja nappasi sammalpallon ja heitti sen ilmaan ja hyppäsi sen päälle ja katsahti muita, jotta he tulisivat mukaan. Hän heitti pallon uudestaan ilmaan ja hyppäsi sitä kohti. Hän teki sen uudelleen. Hänheitti pallon vielä kerran ylös ja huomasi, että se meni korkeammalle, kuin edelliset. Hän otti sammalpallon kiinni ja viskasi sen kohti Karhupentua.

//Kuu tai Karhu?

Vastaus:

| 5 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Kipinä

02.11.2017 15:38
Lizard, Snaken lauma

Lizard katseli silmät viiruina Cobraa, ja kiilasi Snaken eteen.
"Onko täällä muitakin kissoja, kuin sinä?" hän kysyi hunajaisella äänellä.
Cobra katsahti häneen nopeasti ja vastasi: "On täällä joitakin, vaikka ei minun reviirilläni!"
Snake ja Lizard katsahtivat toisinsa ja nyökkäsivät täsmälleen samaan aikaan.
Snake, Lizard ja Cobra tassuttivat eteenpäin ja kohta heidän eteensä ilmestyi joku kolli. Snake ja Lizard katsoivat kollia ja Cobra murisi hiljaa heidän takanaan. Kolli oli tummanruskea ja hänellä oli vaaleanruskeita laikkuja, sekä siniset silmät.
"Kuka sinä olet ja haluatko liittyä meihin?" Snake kysyi.
"Siitä on jo kauan aikaa, kun tarvin viimeksi nimeäni ja haluan liittyä teihin, koska vihaan yksin elämää!" kolli sanoi hiljaisella äänellä.
"No, kutsutaan sinua Boaksi", Lizard päätti.
Boa nyökkäsi ja seurasi heitä, kun he jatkoivat matkaansa. Seuraavaksi heidän eteensä ilmestyi musta naaras ja todella pieni ruskea naaras. Boa tuijotti lumoutuneena mustaa naarasta ja naaras katseli heitä ja naukaisi: "Hei! Keitä te olette?" hän kääntyi pienen seuralaisensa puoleen ja jatkoi "Hän on elänyt kanssani koko elämänsä, koska hänen vanhempansa kuolivat ja minun vanhempani hoitivat häntä."
"Sepä liikuttavaa!" Lizard sihahti.
Snake katsahti häntä ja puhui sitten mustalle ja ruskealle naaralle.
"Minä olen Snake ja tuossa on Lizard. Olemme Snaken Laumasta. Haluatteko liittyä siihen?" hän kysyi.
Musta naaras nyökkäsi ja samalla tuijotti Boaa. Lizard tuhahti.
Myös pikkuinen ruskea naaras nyökkäsi.
"Teidän nimenne voisivat olla Mamba ja Gekko", Snake naukaisi. Mamba nyökkäsi ja tassutti Boan luo. Gekko kompuroi Mamban perään ja, sekä Mamba että Boa nuolaisivat häntä päälakeen ja pieni naaras rupesi kehräämään.
Pian heidän eteensä ilmestyi kaksi kissaa -harmaa kolli, jolla oli ruskeita täpliä, sekä kirjava naaras- he töllistelivät joukkoa epäluuloisina, kunnes kolli ruopesi puhumaan. "Keitä te olette?" hän kysyi hitaasti.
"Olemme Snake ja Lizard, sekä muutama muu Snaken Laumasta. Haluatteko liittyä siihen?" Snake kysyi.
Kirjava naaras nyökkäsi ja myös kolli nyökkäsi.
"Selvä teidän nimenne on, vaikka Iguana ja Chameleon", Lizard päätti.
Chameleon nyökkäsi ja tassutti Iguanan kanssa joukon jatkeeksi.
Kotvan kuluttua eteen tuli suuri, musta kolli, joka siristi silmiään ja kysyi: "Keitä te olette ja, mitä teette minun reviirilläni?"
"Rauhoitu! Olemme Lizard ja Snake Snaken Laumasta ja haluatko liittyä siihen?" Lizard sihahti.
Musta kolli räpytteli silmiään hetken ja nyökkäsi.
"Hyvä", Snake naukaisi "Nimesi olkoon Python."
Python nyökkäsi ja tassutti Cobran viereen.

Joukko käveli jonkin aikaa, mutta pian heidän eteensä ilmestyi punaruskea naaras. Kuonon ympärillä olevista harmaista karvoista päätellen naaras oli vanha.
"Hei, olemme Snake ja Lizard, sekä muut Snaken Laumasta. Haluatko tulla mukaan siihen?" Snake kysyi kohteliaasti.
Vanha punaruskea naaras nyökkäsi hitaasti.
"Hyvä, nimesi voisi olla Turtle", Lizard naukui.
Turtle nyökkäsi ja tassutti muiden kissojen luo.
Lauma jatkoi vähän matkaa, kunnes he tulivat vaikeakulkuiseen kivikkon. Hetken kuluttua kuului kiljaisu. Lizard kääntyi salamannopeasti ja Snakekin kääntyi todella nopeasti. Gekko oli kaatunut kivikkon ja hänen kyljestään vuosi verta. Mamba ja Boa olivat hänen vieressään ja Mamba nosti katseensa anovana. "Autakkaa joku häntä!" Hän aneli.

//Snake tai Turtle. Turtle vois mennä hoitaa sitä, ja siten siitä tulisi parantaja. :3

Vastaus:

Juu jatkelen ;)

| 15 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Pihka

01.11.2017 07:59
Kuutassu 》 Jokiklaani

Nyppäisin piikin irti Kipinätassun punertavasta turkista.
"Tuo tuolla on Karhupentu. Mennäänkö juttelemaan hänelle?" Kipinätassu ehdotti ja jatkoi, "hän näyttää yksinäiseltä." Naaras pomppasi pystyyn, ja oli lähdössä jo tämän Karhupennun luo, mutta kääntyikin takaisin.
"Tuletko mukaan?"
"Mennään vain", nyökkäsin.
"Kuule, minusta sinä olet hurjan mukava!" Kipinätassun aukui, ja jatkoi hetken kuluttua, "pidätkö sinä minusta?" Kehräsin hiukan.
"Sinäkin olet toooosii mukava", kehräsin.
Nousin lähteäkseni Karhupennun luo, mutta ennen kuin ehdin astua askeltakaan, luoksemme hyppi pikkuinen harmaa kolli.
"Keitä te olette?" kolli kysyi hitusen hyökkäävästi.
"Kipinätassu. Ja sinä taidat olla Usvajalan pentu Varjopentu", Kipinätassu vastasi.
"Ja sinä?" Kolli kääntyi katsomaan minua läpitunkevasti. Jokin tämän olemuksessa häiritsi minua, mutta vastasin -joskin en aivan rehellisesti: "Kuutassu. Hauska tutustua Varjopentu."
Varjopentu käänsi katseensa takaisin Kipinätassuun: "Mistä tunnistit minut?"
"Olin silloin vielä ihan pentu kun synnyit, mutta olin pentutarhassa katsomassa synnytystä." Pentu siristi silmiään.
"Voitteko opettaa taistelu liikkeitä?" Katsoimme Kipinätassun kanssa toisiamme. Kumpikaan meistä ei varsinaisesti osannut taisteluliikkeitä. Pentu ilmeisesti kyllästyi odottamiseen, koska hän kääntyi, ja lähti takaisin kohti pentutarhaa.
"Niin, mennään vain juttelemaan Varjopennulle", sanoin Kipinätassulle. Lähdin astelemaan kohti Karhupentua.

//Kipinä

Vastaus:

| 15 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Koralli

27.10.2017 18:25
Snake, matelijatalo

Snake maleksi eteenpäin, huomaten silmänkulmassaan seisovan Lizardin. Maassa vilisi gekkoja, ja häkeissä sijaitsi erilaisia liskoja ja käärmeitä. Kaksijalat olivat muualla, ja jätti Snaken sekä Lizardin pintansa liskot kurissa. Snake oli jo väsynyt tästä.
"Hei Lizard", Snake maukui, ja heilutti pitkää häntäänsä puolelta toiselle.
"Niin?", Lizard kysyi.
"Karataanko täältä? Kaksijalat on muualla, täydellinen mahdollisuus", Lizard naukui, ja virnisti.
"Niin", Lizard tuumi. "Karataan."
Snake tiesi jo vastauksen, ja katsoi oven suuntaan. Se oli kiinni, mutta olivat he ennenkin sen avanneet. Lizard hyppäsi kahvaan, ja roikkui siitä, avaten oven. Snake työnsi oven auki, ja Lizard putosi tassuilleen. He astelivat sitten ulos, heilauttaen ovea kiinnemmäs.
"Katso", Lizard henkäisi, ja katsoi metsään.
"Mennään", Snake sanoi, ja solakasti lähti juoksemaan metsään. Snake ohitti kaikki kivet ja kepit, sillä oli matelijatalossa oppinut hyppimään suurimpienkin liskojen yli.
"Täällä on kaunista", Lizard huokaisi.
"Niin", Snake tokaisi. Snake maistoi ilmaa. Ei mitään. Kissapari jatkoi metsässä menoa, kunnes kuuli rapinaa.
"Shh", Snake sähisi. He kuuntelivat rapinaa, joka kiersi heitä. Pian valkoinen, paksuturkkinen kissa hyppäsi Snaken selkään. Snake mourui, ja raapaisi hyökkääjää, muttei tappavasti. Lizard otti kissan paksusta turkista kiinni hampaillaan, ja heitti kissan toisaalle.
"Miksi hyökkäsit?", Snake kysyi.
"Tämä on minun reviiri!", valkoinen kissa sähisi niskakarvansa nyt pystyssä. Hän näytti Snakelle uhkaavalta.
"Täällä on sellaisetkin", Snake mutisi.
"Oletko yksin? Vai onko sinulla joku joukko?", Lizard kysyi.
"Yksin", kissa vastasi. Snake katsoi kissaa tarkemmin. Tämä oli selkästi kolli, ja tämän keltaiset silmät leiskui. Häntä oli pitkä ja kaartuva.
"Mitä sanot, jos tulisit meidän kanssa?", Snake ehdotti. Lizard vaihtoi katseita Snaken kanssa, ikäänkuin sanoen "voimmeko luottaa häneen?"
"Mitäikinä", kolli sanoi.
"Onko sinulla nimeä?", Lizard kysyi. Kolli vain ravisti päätään.
"Voisit olla Cobra", Snake ehdotti. "Paksut kaulakarvasi muistuttaa kobrasta."
"Vaikka", kolli sanoi, pitäen nimestä.
"Tiedätkö tämän paikan hyvin?", Snake kysyi. Cobra nyökytti.
"Mennään", Lizard sanoi. Kolmikko lähti kävelemään hieman tallattua polkua pitkin.
"Voisimme perustaa omat joukkomme", Snake puhui Lizardille.
"Ehkä", Lizard sanoi. "Mikä sen nimeksi tulisi?"
"Ei sillä ole paljoa väliä", Snake sanoi.
"Sittenhän se voisi ollaaa.... Snaken lauma!", Lizard ehdotti.
"Käy", Lizard vastasi.

// Tein nyt aika lyhyen, sry

Vastaus:

| 15 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Kipinä

26.10.2017 19:39
Varjopentu, Jokiklaani

Varjopentu avasi silmänsä ja näki hänen viereessää kolme pentuetoveriaan. Varjopentu murisi hiljaa mielessään. *Miksen voinut olla ainut pentu? Miksi minulla pitää olla kolme typerää pentuetoveria? Kunpa voisin tappaa heidät!* hän ajatteli kiukkuisena ja huiskaisi tasullaan Lätäkköpentua poskelle. Lätäkköpentu vinkui ja Varjopentu mulkoili sisaruksiaan ja tassutti ulos pentutarhasta.

Ulkona Varjopentu räpytteli silmiään kirkkaassa päivänvalossa. Hän huomasi jonkun tummanruskean kollipennun ja tassutti kohti pentua.
"Kuka sinä olet?" hän kysyi ja ei edes värähtänyt, kun pentu käänsi läpitunkevan katseensa häneen.
"Karhupentu", kolli vastasi.
Varjopentu nyökkäsi ja marssi kohti kahta naarasta. Naarat olivat vieläkin isompia, kuin Karhupentu, joka oli paljon Varjopentua isompi.
Hän hiippaili kohti kahta naarasta ja hyppäsi heidän eteensä. Molemmat naarat säpsähtivät, kun hän ilmestyi, kuin tyhjästä heidän eteensä.
"Keitä te olette?" hän kysyi.
"Kipinätassu." punaruskea naaras vastasi ja jatkoi "Ja sinä taidat olla Usvajalan pentu, Varjopentu."
Varjopentu nyökkäsi ja kääntyi kohti harmaata naarasta: "Ja sinä?"
"Kuutassu." naaras vastasi ja jatkoi "Hauska tutustua Varjopentu."
Varjopentu nyökkäsi ja kääntyi kohti Kipinätassua: "Mistä sinä tunnistit minut?" hän kysyi.
"Olin vielä silloin pentu, kun synnyit ja olin pentutarhassa katsomassa synnytystä", Kipinätassu kertoi.
Varjopentu siristi silmiään ja naukui: "Voitekko opettaa taisteluliikkeitä?"
Kuutassu ja Kipinätassu katsoivat toisiaan ja Varjopentu kyllästyi odottamaan ja kääntyi kohti pentutarhaa. Hän ei olisi halunnut mennä sinne, mutta kun hän oli lähtenyt pentutarhasta ulos, hän oli huomannut jonkun muunkin pennun vieressään, joka ei ollut hänen pentuetoverinsa. Varjopentu luikahti sisälle ja huomasi sen pennun. *Kuka sinä olet? Et kuitenkaan ole pentuetoverini ja silti olet Usvajalan makuusijalla!* Varjopentu katseli pentua: Se oli naaras ja sen turkinväri oli valkoinen ja sillä oli oransseja kuvioita. Varjopentu nuuhki pennun läpikotaisin ja siinä oli erikoinen haju. Varjopentu työnsi kasvosa melkein kiinni toisen pennun kasvoihin ja sihisi sen korvaan: "Kuka sinä oikein olet ja miksi haiset noin oudolta!" Varjopentu huitaisi naarasta tasullaan ja sihahti kysymyksen uudestaan. Pentu ei vieläkän vastannut ja Varjopentu tunsi kiukun kasvavan sisällään.
"Vastaa kysymykseeni tai kynsin sinut kuoliaaksi!" hän sähisi ja kynsäisi naaraspentua koravaan.

//Koralli?

Vastaus:

| 15 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Kipinä

26.10.2017 19:10
Kipinätassu, Jokiklaani

Kipinätassu odotti kärsivällisesti, kun Kuutassu vetäisi piikin pois hänen kyljestään.
"Tuo pentu on Karhupentu. Mennäänkö jutelemaan hänelle, hän vaikuttaa yksinäiseltä!" Kipinätassu hihkaisi ja odottamatta vastausta kääntyi kohti Karhupentua, mutta kääntyikin takaisisn kohti Kuutassua.
"Tuletko mukaan?" hän kysyi Kuutassulta ja ajatteli samalla, että naarasoppilas vaikutti todella mukavalta.
"Kuule, minusta olet hurjan mukava!" Kipinätassu hihkaisi ja jatkoi epävarmana "Pidätkö sinä minusta?"

//Kuu? Mini tarina...

Vastaus:

| 5 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Pihka

24.10.2017 07:24
Kuutassu 》 Jokiklaani

"Mahtavalta! Minusta on kivaa, kun Hopeavirrasta tuli mestarini!", Kipinätassu hihkui. Nuoren oppilaan into hymyilytti minua, ja tunsinkin käyttäytyväni kuin vanhempi oppilas kuin olin.
"Kuka sinun mestarisi on? Onko koulutus kivaa? Onko mestarisi kiva? Mitä kaikkea koulutuksessa tehdään? Ketä ystäviä sinulla on?" Kipinätassu uteli innokkaana. Nuolaisin tassuani nopeasti, ja nostin katseeni takaisin Kipinätassuun.
"Minun mestarini on Leoparditurkki- tiedäthän, varapäällikkö. Ja en ole vielä päässyt aloittamaan koulutusta, mutta tänään Leoparditurkki saattaa opettaa minulle uimista ja kalastusta. Ja koulutuksessa herätään ennen auringon nousua ja päästään nukkumaan vasta vähän ennen kuuhuippua!" naukaisin pelotellen, "mutta kuule, ihan kaikkea ei kannata uskoa. Aamupartioon herätään aikaisin, mutta nukkumaan pitää mennä melko aikaisin, jotta saat tarpeeksi unta. Sitten partioidaan, metsästetään, harjoitellaan taistelua... ja jos rikot sääntöjä saat alkaa nyppiä punkkeja klaaninvanhimmista! Ja kuningattarien makuualuset piyää vaihtaa, ja klaaninvanhimpien... ja ystävistä voin sanoa, että Varpustassu ja sinä olette tällä hetkellä ainoat- hei kukas tuo tuolla on?" Osoitin hännälläni pentua, joka istui pentutarhan edessä ja katseli tännepäin. Vastausta odotellessa tokaisin: "Sinulla on piikki torkissasi. Anna kun otan sen pois."

//Kipsu? Ja saat hittaa sen poimii sen piikin pois :)

Vastaus:

| 10 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Hunajakarhu

22.10.2017 20:45
Karhupentu, Jokiklaani


Karhupentu istui pentutarhan ulkopuolella. Hän katseli leirin menoa. Hieman kauempana pentutarhasta Kuutassu, ja juuri oppilaaksi päässyt Kipinätassu puhelivat keskenään. Myös Huomenpentu ja Ruskapentu olivat nyt oppilaita, eli -tassuja. Karhupentu oli ylpeä pesätovereidensa päästyä oppilaiksi. Hän oli tosin tuntenut kuitenkin hieman kateutta nimityksen aikana, mutta lopulta myötäinto oli kuitenkin vallannut hänetkin, ja hän oli hurrannut muiden mukana. Karhupennun päässä pyöri vieläkin "Huomenpentu, Ruskapentu, Kipinäpentu!"-hurraus.

Vastaus:

Kyllä Karhupennustakin tulee pian oppilas :3

| 5 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Kira

18.10.2017 19:04
Sulkapentu, Jokiklaani

Ensimmäinen asia mitä pieni pentu tunsi oli lämpö. Hän haistoi makean tuoksun. Se tuoksui turvalliselta ja tutulta. Naaras rääkyi hieman, koska lämpö katosi. Heti se kuitenkin tuli takaisin pennun rääkäistyä. Oli niin lämmintä ja turvallista. Pentu yritti liikkua lämmön suuntaan. Pieni nälkä kaiversi naaraan vatsaa. Sulkapentu rääkyi ja vikisi. Pian pentu sai imeä maitoa vatsansa täyteen. Pieni röyhtäys ja maitokuplia tuli pennun suusta. Pehmeä häntä siveli siniharmaan pennun selkää ja kasvoja. Sulkapennun silmät eivät olleet vielä auenneet, mutta hän tiesi olevansa turvassa hänelle tärkeiden kissojen kanssa.

Vastaus:

| 5 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Kira

18.10.2017 18:37
Ruohopentu, Tuuliklaani

Aamu alkoi sarastaa ja tuuliklaanilaisten täytyisi lähteä nummilta. He aikoisivat levätä Varjoklaanin reviirin läheisissä tunneleissa. Pitkätähden kerrottua Kaarnakasvolle kaikki, he jatkoivat matkaa. Koko Tuuliklaani oli aivan väsynyt. He ohittaisivat Nelipuun. Piakkoin suuret tammet näkyivät. Yleensä Ruohopentu olisi iloinnut päästessään näkemään Nelipuun, koska kolli oli vain kuullut niistä tarinoita. Nyt pienen pennun, kohta oppilasikäisen kollin häntä laahasi surkeasti maata ja kellertävät silmät surua täynnä ja katse tietämättömyyteen minne klaani matkaisi. Hän oli aivan rikki. Saarnijalka kiihdytti poikansa vierelle ja silitti tätä hännällään.
"Ei hätää. Kyllä kaikki järjestyy", Saarnijalka naukaisi. Ruohopentu katsoi emoaan ja hän halusi vain hukuttaa murheensa tämän turkkiin. Ukkospolun kitkerä katku tunkeutui pennun sieraimiin. Musta litteä polku oli harmaaturkkisen edessä. Mustuneita heiniä ja ruohoja oli polun vieressä. Mustavalkea päällikkö tarkkaili polun tilannetta.
"Nyt yli!" Pitkätähti ulvaisi. Kaikki juoksivat polun ylitse. Kova pinta sattui Ruohopennun polkuanturoihin. Jalkapuoli tuli joukon viimeisenä kantaen pentuja Aamukukan kanssa. Varjoklaanin tunnelit olivat kollin edessä. Ne näyttivät hyvin synkiltä ja koleilta.
"Jäämme tänne. Jatkamme iltapäivällä matkaa. Minä olen ensin vahdissa", Pitkätähti ilmoitti. Kissat yrittivät etsiä sopivan paikan nukkua. Ei sellaista kuitenkaan ollut. Pitkätähti oli vahdissa ja keskusteli Kaarnakasvon kanssa. Haavoittuneet tuuliklaanilaiset menivät makuulle odottamaan Kaarnakasvon hoitoa. Seljapentu alkoi hoitamaan haavoittuneita Kaarnakasvon kanssa.
"Tulkaahan nyt nukkumaan. Meillä on rankka vaellus edessä", Saarnijalka naukaisi lempeästi Ruohopennulle ja Jänöpennulle. Saarnijalka meni makuulle ja Ruohopentu käpertyi emonsa viereen ja Jänöpentu teki samoin.
"Hyvää yötä", Ruohopentu toivotti ennen kuin nukahti.

Vastaus:

| 10 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Kipinä

18.10.2017 15:54
Kipinätassu, Jokiklaani

Kipinäpentu istuutui Kuutassun viereen. "Mahtavalta!" Hän vastasi.
"Minusta on kivaa, kun Hopeavirrasta tuli mestarini!" Kipinätassu hihkaisi.
"Kuka sinun mestarisi on?" Kipinätassu kysyi "Onko koulutus kivaa? Onko mestarisi kivaa? Mitä kaikkea koulutuksessa tehdään? Ketä ystäviä sinulla on?" Kipinätassu jatkoi. Hänestä Kuutassu vaikutti mulavalta kissalta.
"Pidätkö minusta?" naaras lopetti.

//Kuu?

Vastaus:

| 5 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Pihka

18.10.2017 15:22
Kuutassu 》Jokiklaani

Katselin hetken odottaen Varpustassun astelevan ulos metsästä Mutaturkin kanssa. Kun parantajia ei kuulunut, Leoparditurkki jatkoi matkaa lapojaan kohauttaen. Vastahakoisena lähdin perään. Lähdimme Nelipuun luota Tuuliklaani rajaa pitkin. Nuuhkaisin ilmaa.
"Väljähtänyt haju", tokaisin. Mustakynsi ja mestarini olivat huomanneet saman. He haistelivat ilmaa kummastuneina.
"Uskovatko he todella olevansa niin läheinen Tähtiklaanin kanssa että he voivat laiminlyödä aamupartion?" murahdin. Leoparditurkki antoi minulle korvapuustin kynnet piilossa.
"Sinuna en solvaisi muita klaaneja tuohon tyyliin", Mustakynsi murahti, "mikään klaani ei selviäisi yksin." Nyökin hiljaa.
"Ilmoitetaan tästä Väärätähdelle", Leoparditurkki päätti. Mustakynsi nyökkäsi, mutta minä tuijotin kauas nummille. Jokin niissä ja sen päällä leijuvassa usvassa viehätti minua. Repäisin katseeni irti niistä, ja katsoin Leoparditurkkia.
"Jatketaan kierros nopeasti loppuun. Meidän pitää päästä leiriin ennen nimitysmenoja", varapäällikkö hoputti. Nyökkäsin kummastuneena.
*Vääräthäti on varmastikin kertonut hänelle nimitysmenoista*, ajattelin. Jatkoimme rajaa pitkin, ja aina välillä haistoin ilmaa. Tuuliklaanin tuoksu oli ihan yhtä laimea.

"Leoparditurkki?" naukaisin varovasti.
"Niin?" mestarini käänsi katseeni minuun.
"Minä... en osaa vielä uida", sanoin nolona.
"Opetan sinua heti huomenna", mestarini lupasi. Nyökkäsin helpottuneena, ja Leoparditurkki napautti korvaani hännällään.

"Saapukoot jokainen uimaan kykenevä kuulemaan sanojani!" Väärätähti ulvaisi. Astelin ulos oppilaiden pesästä, ja tunkeuduin eturiviin katselemaan ympärilleni. Ruskapentu, Huomenpentu ja Kipinäpentu istuivat ryhdikkäinä aukion toisella puolen. Raskastassu, Hopeatassu olivat sukineet turkkinsa, ja katselivat Väärätähteä säihkyvin silmin.
"Huomenpentu, astu eteen", Väärätähti naukui, "tästä päivästä aina siihen päivään jona ansaitset soturinimesi, kutsuttakoot sinua Huomentassuksi.Kaislahäntä, olet valmis ottamaan oppilaan. Olet osoittanut olevasi rohkea ja uskollinen soturi, ja oletan, että välität kaikki taitosi Huomentassulle."

Kun Väärätähti oli nimittänyt Ruskatassun oppilaaksi, oli Kipinäpennun vuoro.
"Kipinäpentu, astu eteen. Tästä päivästä siihen päivään jona ansaitset soturinimesi, kutsuttakoot sinua Kipinätassuksi. Hopeavirta, olet osoittanut olevasi uskollinen ja rohkea soturi, ja toivon, että siirrät nämä ominaisuudet Kipinätassulle", Väärätähti lausui. Kipinätassun silmät loistivat, ja hän loikki koskettamaan neniä Hopeavirran kanssa.
"Huomentassu! Ruskatassu! Kipinätassu!" hurrasin muiden mukana
"On vielä toinen meno suoritettavana", Väärätähti ilmoitti, kun klaani meinasi hajaantua. Hän katsoi oppilaisiin, jotka istuivat lähellä päällikköä. He astelivat eteen.
"Minä, Väärätähti, Jokiklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa näihin oppilaisiin. He ovat opiskelleet ahkerasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on heidän vuoronsa tulla sotureiksi", Väärätöhti lausui, "Lupaatteko elää soturilain mukaan, ja suojella tätä klaania- jopa henkenne uhalla?"
"Lupaan", Hopeatassu, Varjotassu ja Raskastassu naukuivat.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan teille soturinimenne; Hopeatassu, tästä hetkestä lähtien tunnettakoot sinut nimellä Hopeasilmä. Tähtiklaani kunnioittaa uskollisuuttasi ja harkintakykyäsi, ja hyväksymme sinut Jokiklaanin täydeksi soturiksi!"
"Varjotassu, tästä hetkestä lähtien tunnettakoot sinut nimellä Varjoturkki. Tähtiklaani kunnioittaa aloitekykyäsi ja innokkuuttasi, ja hyväksymme sinut Jokiklaanin täydeksi soturiksi!", Väärätähti julisti, "Raskastassu, tästä hetkestä lähtien tunnettakoot sinut Raskasjalkana. Tähtiklaani kunnioittaa päättäväisyyttäsi ja rohkeuttasi, ja hyväksymme sinut Jokiklaanin täydeksi soturiksi."
"Hopeasilmä! Varjoturkki! Raskasjalka!" hurrasin. Käänsin katseeni Kipinätassuun, ja kehräsin hiljaa kun punertava naaras pomppi mestarinsa ympärillä kysellen jotain. Hopeavirta vastasi ilmeisen tyynenä, ja lähti tassuttelemaan pois. Kipinätassu istuutui maahan, ja pian hänen katseensa tavoitti minut. Hän nousi, ja tassutteli luokseni.
"Kuka sinä olet?" Kipinätassu töksäytti.
"Olen Kuutassu. Onnea sinullekin Kipinätassu!" nau'uin, ja kallistin päätäni hiukan. Pyyhkäisin hännälläni maata vieressäni, kuin kehotuksena istumaan.
"No, miltä tuntuu?" kysäisin.

//Kipinä?

Vastaus:

Pidän kovasti kirjoitustyylistäsi <3

| 20 kokemuspistettä |
-Catty

©2017 Kuunsilta - suntuubi.com